Tasismi

Nykymaailmassa Tasismi:stä on tullut äärimmäisen tärkeä ja merkityksellinen aihe eri elämänaloilla. Sekä henkilökohtaisella että ammatillisella tasolla Tasismi on saavuttanut suuren vaikutuksen ja herättänyt suurta kiinnostusta yleisössä. Tasismi:n ympärillä on lukuisia tutkimuksia, tutkimuksia ja keskusteluja, jotka osoittavat sen tärkeyden ja tarpeen ymmärtää se perusteellisesti. Tässä artikkelissa tutkimme Tasismi:een liittyviä eri näkökohtia analysoimalla sen vaikutusta nykyiseen yhteiskuntaan ja sen mahdollista kehitystä tulevaisuudessa. Lisäksi pohdimme Tasismi:n mahdollisia vaikutuksia ja seurauksia jokapäiväisessä elämässämme sekä eri toimialojen ja sektoreiden kehityksessä.

Tasismin suuntaista maalausta.

Tasismi on informalismin sukuinen abstrakti taidesuuntaus tai suorastaan informalismin rinnakkaistermi. Tasisteiksi sanotaan usein samoja taiteilijoita kuin informalisteiksikin.[1] Erona on se, että tasismissa painotettiin taiteilijan fyysistä ilmaisua, joka haluttiin siirtää maalauskankaalle mahdollisimman suoraan.[2]

Sana 'tasismi' tulee ranskan kielen sanasta tache, joka tarkoittaa läikkää tai tahraa. Tasismi-termiä alettiin käyttää abstraktin ekspressionismin eurooppalaisesta muunnoksesta Ranskassa 1950-luvun alussa. Tasismi saattoi olla väriläikkien spontaanista levittämistä kankaalle esimerkiksi taiteilijan tunne-elämän suorina eleinä. Läikät voivat olla myös abstraktiota ilman yhteyttä tunnetulkintoihin.[1]

Tasismissa oli samoja piirteitä kuin lyyrisessä abstraktiossa tai amerikkalaisessa toimintamaalauksessa (action painting), jota kutsutaan myös roiskemaalaukseksi. Tasismissa voi olla myös kalligrafista sävyä.

Tasisteiksi eli läikkätaiteilijoiksi nimitettiin myös impressionisteja vuonna 1899. Samoin ja pointillismia ja fauvismia sanottiin halveksivasti läikkätaiteeksi eli tasismiksi. [1]

Tasisteja

Lähteet

  1. a b c Taiteen pikkujättiläinen, s. 742. WSOY, 1995. ISBN 951-0-16447-X
  2. Broby-Johansen, R.: ”Tasismi”, Arkitaide – maailmantaide, Euroopan taiteen tyylin kehitys, s. 213. Helsinki: Tammi, 1977.