Nykymaailmassa Tauno Suontausta:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monenlaisille ihmisille eri yhteyksissä. Sen vaikutus ja ulottuvuus vaihtelevat arkielämästä erikoistuneempiin opiskelualueisiin, mikä vaikuttaa merkittävästi yhteiskuntaan yleensä. Ilmestymisestään lähtien Tauno Suontausta on herättänyt uteliaisuutta ja keskustelua, motivoinut asiantuntijoita ja harrastajia syventämään ymmärrystä ja sovelluksia. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia näkökulmia ja näkökulmia, jotka liittyvät Tauno Suontausta:een, tarjoten kattavan ja yksityiskohtaisen yleiskatsauksen, jonka avulla lukijat voivat laajentaa ymmärrystään tästä erittäin tärkeästä aiheesta.
Tauno Suontausta | |
---|---|
Oikeusministeri | |
Fagerholmin I hallitus
29.7.1948 - 17.3.1950 |
|
Edeltäjä | Eino Pekkala |
Seuraaja | Heikki Kannisto |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 18. helmikuuta 1907 Turku |
Kuollut | 7. marraskuuta 1974 (67 vuotta) Helsinki |
Ammatti | juristi |
Puoliso | SDP |
|
Tauno Erland Suontausta (18. helmikuuta 1907 Turku – 7. marraskuuta 1974 Helsinki[1]) oli suomalainen hallintoneuvos ja oikeusoppinut. Suontausta oli Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden dosentti 1948–1958.
SDP:tä edustanut Suontausta oli oikeusministerinä Fagerholmin I hallituksessa 1948–1950 ja Suomen vakuutusyhtiöiden keskusliiton toimitusjohtajana 1955–1972.[1]
Suontaustalla oli merkittävä taustavaikuttajan asema presidentti Paasikiven lainopillisena neuvonantajana esim. käsiteltäessä Stalinin tekemää YYA-sopimusehdotusta kevättalvella 1948. Hän oli Suomen YYA-neuvotteluvaltuuskunnan pääsihteerinä Moskovassa maalis-huhtikuussa 1948.[1]
Hänen veljensä Yrjö Suontausta oli vuodesta 1947 Korkeimman oikeuden jäsen ja vuosina 1945–1947 edistyspuolueen kansanedustaja.[1]
Edeltäjä: Eino Pekkala |
Suomen oikeusministeri 1948−1950 |
Seuraaja: Heikki Kannisto |