Tiirat

Tässä artikkelissa teemme yksityiskohtaisen analyysin Tiirat:stä ja tutkimme sen tärkeimpiä näkökohtia ja sen vaikutusta nykyiseen yhteiskuntaan. Alkuperäistään sen kehitykseen ajan myötä Tiirat on ollut perustavanlaatuinen rooli eri yhteyksissä, ja se on synnyttänyt keskusteluja ja kiistoja sen merkityksestä ja seurauksista. Näillä sivuilla tutkimme sen vaikutusta eri aloilla sekä sen merkitystä ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Ei ole epäilystäkään siitä, että Tiirat on ollut historiassa ennen ja jälkeen jättäen lähtemättömän jäljen kulttuuriin, politiikkaan, talouteen ja moniin muihin alueisiin. Liity kanssamme tälle matkalle löytääksesi kaikki mitä Tiirat tarjoaa ja kuinka se on muokannut maailmaamme tähän päivään asti.

Tiirat
Kalatiira (Sterna hirundo)
Kalatiira (Sterna hirundo)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Heimo: Lokit Laridae
Alaheimo: Tiirat
Sterninaelähde?
Bonaparte, 1838
Synonyymit
  • Sternidae
Suvut [1][2]
Katso myös

  Tiirat Wikispeciesissä
  Tiirat Commonsissa

Tiirat (Sterninae) on rantalintujen ryhmä, johon kuuluvia lajeja elää kaikkialla maailmassa. Tiirat viettävät suuren osan elämästään merellä. Sukupuolet ovat ulkonäöltään samanlaiset.

Tiirat luokiteltiin aiemmin omaksi Sternidae-heimokseen, mutta nykyisin niiden katsotaan olevan osa lokkien heimoa Laridae.[1][2]

Suomessa on tavattu yhdeksän tiiralajia:[3]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ a b Högmander, H. & Björklund, H. & Hintikka, J. & Lokki, J. & Södersved & J. & Velmala, W.: Maailman lintulajien suomenkieliset nimet BirdLife Suomi. 2018. Viitattu 23.4.2020.
  2. ↑ a b Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Laridae (TSN 176802) itis.gov. Viitattu 24.8.2023. (englanniksi)
  3. ↑ Suomessa havaitut lintulajit BirdLife Suomi. 15.3.2020. Viitattu 23.4.2020.

Aiheesta muualla

  • Saurola, Pertti 1978: Rengaslöytöjä tiirojen ja kihujen muuttoreittien varrelta. Lintumies 2.1978 s. 44–50. LYL.