Tohtorinmiekka

Tässä artikkelissa tutkimme Tohtorinmiekka:n kiehtovaa maailmaa. Alkuperäistään tämän päivän vaikutuksiinsa tämä aihe herättää suurta kiinnostusta ja uteliaisuutta kaiken ikäisissä yksilöissä. Yksityiskohtaisen ja kattavan analyysin avulla käsittelemme tärkeimpiä ja merkittävimpiä Tohtorinmiekka:een liittyviä näkökohtia ja tarjoamme lukijalle laajan ja rikastuttavan näkökulman. Samoin tarkastelemme sen vaikutuksia eri aloilla kulttuurista tieteeseen, mukaan lukien sen merkitystä nyky-yhteiskunnassa. Tämän artikkelin tarkoituksena on viime kädessä valaista Tohtorinmiekka:tä ja sen merkitystä nykymaailmassa.

Ruotsin kuningas Kustaa VI Aadolfin tohtorinmiekka (filosofian kunniatohtori, Helsingin yliopisto 1952).

Tohtorinmiekka on suomalaisen tohtorin arvonmerkki.

Suomi on maailman ainoa maa, jossa tohtorit saavat tunnuksekseen hatun ohella miekan[1]. Vastaava tapa on Puolassa ja Ukrainassa, jossa tohtoreille myönnetään bulava, sotanuijan ja marsalkansauvan kaltainen arvonmerkki[1].

Oppiarvoonsa vihittävä tohtori ei voi osallistua promootiotilaisuuteen ilman tohtorinhattua ja miekkaa[2]. Ainoastaan promovoiduilla tohtoreilla on oikeus käyttää miekkaa[2]. Tohtorit kantavat miekkaa promootiotilaisuudessa sekä sen jälkeen päivällisillä ja tanssiaisissa[3]. Miekka ei kuulu teologisen tiedekunnan[4] eikä tekniikan alan tohtorien perinteeseen[5].

Promootiossa käytetään itsenäisen Suomen virallisesti vahvistettua siviilimiekkaa.[6][7] Tohtorinmiekoilla on vain yksi valmistaja[8]. Se ilmoittaa olevansa maailman vanhin miekkatehdas.[9]

Historiaa

Miekkaa kannettiin aikoinaan itsepuolustustarkoituksessa. Myöhemmin siitä tuli yhteiskunnallisen aseman merkki ja sitten osa virkamiesten virallista asua. Venäjän vallan aikana professoreilla, lehtoreilla ja ylioppilailla oli univormupakko. [10]

Vuonna 1918 Carl Gustaf Emil Mannerheim nimitti taiteilija Akseli Gallen-Kallelan suunnittelemaan senaatin joukkojen univormuja, tunnuksia, lippuja ja kunniamerkkejä. Suomen Armeijan pukukomiteassa Gallen-Kallela, Eric O. Ehrström ja muutama muu Valkoisen armeijan upseeri päivittivät pukumiekan muotokieltä. Mannerheim vahvisti 30.6.1919 Suomen armeijan virkapukuohjesäännön, jonka kaavakuvat olivat pukukomitean jäsenten käsialaa. Kaavoihin kuului siviilimiekka, joka on nykyinen tohtorinmiekka. Presidentti Ståhlberg vahvisti päivitetyn virkapukuohjesäännön 23. huhtikuuta 1922, jolloin pukumiekka oli vielä mukana määräyksissä sotilasvirkamiesten ja upseerien siviiliasun osana. [10]

Gallen-Kallelan suunnittelemaa miekkaa jaettiin tohtoreille vasta vuoden 1923 promootiossa, koska aiemmin pula-aika oli estänyt miekkojen saannin. Tuona vuonna promovoitiin myös Gallen-Kallela itse.[10]

Vuonna 1927 jouduttiin kehittelemään naisten asuun sopiva miekankantovyö, kun Emma Irene Åström promovoitiin kunniatohtoriksi.[10]

Valokuvia

Lähteet

Aiheesta muualla