Nykyään Torsten Stålhandske:stä on tullut yleinen kiinnostava aihe, joka on kiinnittänyt laajan yleisön huomion. Johtuipa sen merkitys nyky-yhteiskunnassa, sen vaikutus populaarikulttuuriin tai sen merkitys akateemisen ja tieteen alalla, Torsten Stålhandske on asettanut itsensä keskeiseksi aiheeksi nykyajassa. Tässä artikkelissa tutkimme Torsten Stålhandske:een liittyviä eri näkökohtia, analysoimme sen vaikutusta eri alueilla ja tutkimme sen merkitystä nykymaailmassa. Sen alkuperästä sen kehitykseen ajan mittaan perehdymme Torsten Stålhandske:n monimutkaisuuteen ymmärtääksemme sen merkityksen ja ulottuvuuden nyky-yhteiskunnassa.
Torsten Stålhandske (1. syyskuuta 1593 Porvoon pitäjä – 21. huhtikuuta 1644 Haderslev)[1][a] oli Ruotsin armeijassa palvellut suomalainen ratsuväen kenraali ja kolmikymmenvuotisen sodan aikana hakkapeliittojen päällikkö.[2]
Torsten Stålhandsken isä oli Torsten Svensson (Stålhandske) Länsi-Götanmaalta Ruotsista ja äiti Carin Lydikintytär (Jägerhorn) Uudeltamaalta.lähde? Stålhandske oli vuonna 1643 hoidettavana Stettinissä haavojensa vuoksi, ja tänä aikana hän avioitui 9. huhtikuuta Arvid Henrikinpoika Hornin tyttären Kristiinan kanssa. Stålhandske kuitenkin kuoli jo seuraavana vuonna Tanskan sotaretkellä sairauteen.[2] Hänen hautamuistomerkkinsä on Turun tuomiokirkossa.
Stålhandske aloitti sotilasuransa eversti Patrick Ruthwenin asepoikana ja oli tämän mukana rekrytointiretkellä Skotlannissa. Hän matkusti henkivartiokaartin vänrikkinä Kustaa II Adolfin mukana Preussiin 1622. Vuonna 1626 hänet ylennettiin majuriksi Arvid Göransson Hornin jalkaväkirykmenttiin, mutta hän siirtyi jo seuraavana vuonna Åke Tottin ratsuväkirykmenttiin. Hänet ylennettiin everstiluutnantiksi vuonna 1629 johtamaan suomalaisia hakkapeliittoja.[2]
Ruotsin liittyessä kolmikymmenvuotiseen sotaan 1630 Stålhandske oli mukana Pommerissa ja seuraavana vuonna Breitenfeldin taistelussa. Vuonna 1632 hänet ylennettiin everstiksi, ja ratsumiehineen hän oli ratkaisevassa roolissa Lützenin taistelussa, jossa Kustaa II Adolf sai surmansa.lähde?
Kesäkuussa 1634 Stålhandske haavoittui Hamelin taistelussa. Vuonna 1635 hän liittyi kenraalimajurina Johan Banérin johtamaan armeijaan. Hän valtasi 35 lippua Wittstockin taistelussa ja ajoi vihollisen pakoon. Huhtikuussa 1642 hän haavoittui vakavasti Breitenfeldin toisessa taistelussa. Toukokuussa hänet nimitettiin ratsuväen kenraaliksi. Hän kokosi pitkillä sotaretkillään huomattavan omaisuuden. Hänen vaimonsa Kristiina lahjoitti Aarhusin piispalta sotasaaliiksi otetun kirjaston Turun akatemialle.lähde?