Tracey Emin

Tracey Emin
Tracey Emin vuonna 2007.
Henkilötiedot
Koko nimi	Dame Tracey Karima Emin
Syntynyt	3. heinäkuuta 1963 (ikä 61) Croydon, Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta
Kansalaisuus	Iso-Britannia
Ammatti	kuvataiteilija
Taiteilija
Ala	maalaus, piirustus, performanssi, installaatio, valokuvaus, veistokset
Taidesuuntaus	käsitetaide
Aiheesta muualla
Kotisivut
Infobox OK

Dame Tracey Karima Emin RA (s. 3. heinäkuuta 1963 Croydon, Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) on brittiläinen nykytaiteilija, joka tunnetaan autobiografisista ja tunnustuksellisista teoksistaan. Hän tuottaa töitä monilla eri medioilla, kuten piirtämisellä, maalaamisella, veistoksilla, elokuvilla, valokuvilla, kirjoittamalla. Hänen tunnetuin työ on installaatio My Bed (1998). Emin opiskeli Royal Academy of Artsissa ja häntä pidetään tunnetuimpana brittiläisenä nykytaiteilijana Damien Hirstin rinnalla.^[1]

Hän on tunnettu rohkeista ja omaelämäkerrallisista teoksistaan, jotka käsittelevät syvästi henkilökohtaisia kokemuksia, kuten seksuaalisuutta, kehoa, traumaattisia kokemuksia ja taiteilijan omaa identiteettiä –tavalla, joka on aiemmin ollut yleisesti yhteiskunnassa tabuluonteinen. Young British Artists -ryhmän (YBA) keskeisenä jäsenenä Emin pyrkii muuttamaan henkilökohtaisen elämän intiimit ja kivuliaat kokemukset taideteoksiksi.^[2]

Vuonna 2013 kuningatar Elisabet II nimitti Eminin Brittiläisen imperiumin ritarikunnan komentajaksi (CBE) hänen ansioistaan kuvataiteen alalla. Hän sai Dame Commander of the Most Excellent Order of the British Empire (DBE) -arvon vuonna 2023 kuninkaan syntymäpäivän kunniamerkkien jaossa. Eminin vaikutus nykytaiteeseen on edelleen merkittävä, ja hänen vaikutuksensa ulottuu kuvataiteiden ulkopuolelle myös julkiseen keskusteluun feminismistä, identiteetistä ja henkilökohtaisesta ilmaisusta.^[3]

Tracey Emin syntyi vuonna 1963 Croydonissa, Lontoossa, ja kasvoi Margaten merenrantakaupungissa. Hänen varhaista elämäänsä varjostivat merkittävät traumat, kuten seksuaalinen hyväksikäyttö ja levoton perhe-elämä, jotka vaikuttivat syvästi hänen taiteelliseen näkemykseensä. Eminin lapsuuden kokemukset laiminlyönnistä ja epävakaudesta heijastuvat voimakkaasti hänen teoksissaan, jotka käsittelevät usein haavoittuvuutta ja selviytymistä. Hänen työnsä on laajentanut taiteen rajoja ja vaikuttanut keskusteluun siitä, miten henkilökohtainen kokemus voi toimia taiteellisen ilmaisun välineenä.^[2][4]

Kun Tracey Emin oli teini-ikäinen, hän oli omien sanojensa mukaan “valtava David Bowien fani”. Noin 15-vuotiaana ystävä kertoi hänelle, että Bowien albumien Heroes ja Lodger kansikuvat olivat saaneet inspiraationsa itävaltalaisen taiteilijan Egon Schielen maalauksista. Emin ei ollut koskaan kuullut Schielestä, mutta kiinnostui asiasta. Hän meni kotikaupunkinsa Margaten Albion-kirjakauppaan ja kysyi, oliko heillä mitään häneen liittyvää. Myyjät ojensivat hänelle kirjan ekspressionismista, joka sisälsi paitsi Schielen teoksia myös Oskar Kokoschkan ja Edvard Munchin maalauksia. Hän lumoutui välittömästi, ja erityisesti Munchin työt kiinnittivät hänen huomionsa. Vuoteen 1984 mennessä, hän oli omien sanojensa mukaan ”norjalaisen taiteilijan asiantuntija”. Hän kertoo, ettei tuolloin ”edes tiennyt, kuka Jeff Koons oli”, koska hänen päänsä oli ”jumissa Euroopassa vuosien 1880 ja 1945 välillä”.^[5]

Emin opiskeli Medway College of Designissa ennen siirtymistään Maidstone College of Artiin ja myöhemmin arvostettuun Royal College of Artiin, Lontooseen, missä hän suoritti maisterintutkinnon maalaustaiteessa.^[2] Häntä kiinnosti psykologia ja ”uusien tapojen avaaminen sille, mitä taide voisi olla”.^[5] Eminin ura alkoi 1990-luvun alussa, jolloin hän liittyi YBA-liikkeeseen, joka tunnettiin provokatiivisesta ja rajoja rikkovasta taiteestaan.^[2]

Tämä aikakausi merkitsi suurta murrosta taidemaailmassa, jossa taiteilijat alkoivat tutkia uusia ilmaisumuotoja ja haastaa perinteisiä normeja. YBA-taiteilijat, kuten Damien Hirst ja Sarah Lucas, tunnettiin provokatiivisuudestaan ja kyvystään herättää keskustelua. Emin erottui ryhmässä erityisesti henkilökohtaisen ja emotionaalisesti latautuneen taiteensa ansiosta. Hänen varhaiset työt, kuten tunnustukselliset kirjoitukset ja intiimit installaatiot, vakiinnuttivat hänen aseman brittiläisessä nykytaiteessa^[2]

Vuonna 1997 hänen teoksensa Everyone I Have Ever Slept With 1963–1995, teltta, johon oli ommeltu kaikkien henkilöiden nimet, joiden kanssa taiteilija oli koskaan nukkunut, esiteltiin Charles Saatchin Sensation -näyttelyssä, joka pidettiin Lontoon kuninkaallisessa akatemiassa. Samana vuonna hän sai paljon mediahuomiota, kun hän esiintyi humalassa live-televisio-ohjelmassa The Death of Painting.^[6]

Emin on myös paneelikeskustelija ja puhujana: Hän on pitänyt luentoja Victoria and Albert -museossa Lontoossa, New South Walesin taidemuseossa Sydneyssä (2010), Royal Academy of Artsissa (2008) ja Tate Britainissa Lontoossa (2005), joissa hän on käsitellyt luovuuden ja autobiografian yhteyksiä sekä subjektiivisuuden ja henkilökohtaisten historiatietojen roolia taiteen luomisessa. Tammikuussa 2011 hänet nimitettiin Royal Academyn piirustuksen professoriksi; yhdessä Fiona Raen kanssa hän on yksi kahdesta ensimmäisestä naisprofessorista sitten Akatemian perustamisen vuonna 1768.^[6]

Hän on ollut aktiivinen yhteiskunnallisissa kysymyksissä, kuten naisten oikeuksissa, LGBTQ+-asioissa ja poliittisissa keskusteluissa. Hän on myös toiminut taideinstituutioissa, kuten Royal Academyssa. Eminin teoksia on esitelty maailman johtavissa museoissa, kuten Tate Modernissa ja New Yorkin MoMA:ssa. Hän on myös yksi harvoista taiteilijoista, joiden teoksia on myyty miljoonilla huutokaupoissa, mikä on edelleen tänäkin päivänä harvinaista nykytaiteessa.^[2]

Usein työskennellessään studiossaan hän käyttää aikaa ja materiaaleja maalatakseen edellisten yritysten päälle, kunnes hän viimein saavutti tyydyttävän tuloksen, jota hän oli tavoitellut. Joskus hän maalasi teoksensa päälle; toisinaan hän jopa tuhosi tai hajotti joitain teoksista ennen niiden saattamista valmiiksi. ”Luulin tuhoavani maalauksia, koska olin juovuksissa. Mutta nyt, kolme ja puoli vuotta myöhemmin, kun en juo alkoholia, ja tajuan, että tuhosin maalauksia, koska olin ollut hullu ja sekaisin”, hän vitsaili haastattelussa Courtney Willis Blairille vuonna 2023.^[4]

Vuoden 2001 haastattelussa Ropes Broadcastilla BBC Radioalla taiteilijalta kysyttiin: ”Yhdessä elokuvassa, jonka teit erästä näyttelyäsi varten, kuvasit itseäsi seuraavasti: ”Olen alkoholisti, neurootikko, psykoottinen, mutta olen taiteilija.” Kuvaisitko itseäsi näin tänä päivänä?” Emin vastasi: ”Öh, joo, osa minusta kuvaisi. Ajattelen, että vaikka en olekaan enää tuollainen, enkä ole ollut sellainen muutamaan vuoteen, osa minusta on edelleenkin, ja tämä osa voi palata, todennäköisesti melko helposti. Mutta nyt se pääasiallinen asia, joka on muuttunut, on se, että olen lopettanut väkevien juomien juomisen. En ole juonut väkeviä juomia vuodesta 1999, mikä on muuttanut persoonallisuuttani huomattavasti.”^[4]

Emin asui Spitalfieldsissa, Itä-Lontoossa, ennen kuin palasi Margateen, jossa hän rahoittaa TKE Studios -työtiloja nouseville taiteilijoille.^[6] Hän on inspiroinut monia taiteilijoita avaamaan omaa elämäänsä taiteen kautta. Hän on osoittanut, että taiteen ei tarvitse olla pelkästään esteettistä, vaan se voi olla jopa terapeuttista.

Yksi Tracey Eminin tunnetuimmista teoksista on My Bed (1998), installaatio, joka esittää sotkuisen sängyn ympärillä levittäytyviä henkilökohtaisia esineitä, kuten alusvaatteita, tyhjiä vodkapulloja ja käytettyjä kondomeja. Tämä teos tarjoaa häpeilemättömän katsauksen Eminin elämänvaiheeseen, jota leimasivat masennus ja sydänsuru. Sängyn huolimaton tila ja sen ympärille hajallaan jääneet esineet symboloivat hänen mielentilansa kaaosta ja toivottomuutta. Eminin päätös käyttää omaa sänkyään – intiimiyden ja haavoittuvuuden tilaa – haastoi perinteisiä taidemuotoja.^[2]

My Bed oli ehdolla Turner-palkinnon saajaksi vuonna 1999, mikä toi Eminille laajaa julkisuutta ja herätti kiivasta keskustelua nykytaiteen luonteesta. Hän haastoi ajatusta siitä, mikä on sopivaa taiteessa. Kriitikot olivat jakautuneita: toiset ylistivät teoksen rehellisyyttä, kun taas toiset pitivät sitä pelkkänä provokaationa.^[2]

Toinen Eminen keskeinen teos on Everyone I Have Ever Slept With 1963–1995 (1995), joka tunnetaan myös nimellä ”Teltta”. Tämä teos koostui teltasta, jonka sisäpuolelle Emin oli kirjonnut kaikkien niiden ihmisten nimet, joiden kanssa hän oli jakanut sängyn – rakastajista perheenjäseniin ja ystäviin. Teos tutkii läheisyyden ja muistin teemoja ja tuo esiin, kuinka ihmissuhteet muovaavat identiteettiämme.^[2]

Keväällä 2020 Eminillä diagnosoitiin Virtsarakon syöpä.^[7]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tracey Emin Wikimedia Commonsissa

• Roberta Smith, Tracey Emin -- ’Every Part of Me’s Bleeding’, näyttelyarvostelu, The New York Times 11.6.1999. (englanniksi)
• Charlotte Higgins, Highs and lows of bra, bed, and blankets: but is it all a bit too much?, näyttelyarvostelu, The Guardian 2.8.2008. (englanniksi)
• Kuvasarja Tracey Eminin retrospektiosta Scottish National Gallery of Modern Artissa Edinburghissa, The Guardian 5.8.2008. (englanniksi)
• Jonathan Jones, Tracey was here, näyttelyarvostelu, The Guardian 5.8.2008. (englanniksi)