Tänään haluamme käsitellä aihetta, joka on tullut erittäin tärkeäksi viime vuosina. Trompe l’œil on aihe, joka on herättänyt keskustelua ja kiistoja eri aloilla politiikasta tieteeseen. Tutkiaksemme tätä asiaa perusteellisesti perehdymme sen alkuperään, sen vaikutuksiin tämän päivän yhteiskuntaan ja mahdollisiin ratkaisuehdotuksiin. Trompe l’œil on aihe, joka koskee meitä kaikkia, sillä sen vaikutus ulottuu jokapäiväisen elämämme eri puolille. Tämän artikkelin avulla aiomme analysoida ja pohtia Trompe l’œil:tä saadaksemme selkeämmän ja tietoisemman näkemyksen tästä aiheesta, joka on niin tärkeä nykyään.
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Voit parantaa artikkelia lisäämällä siihen tietolähteitä |
Trompe l’œil tarkoittaa katsojaa harhauttavan todellisuusvaikutelman luovaa maalausta tai arkkitehtonista teosta.[1] Termillä viitataan maalaustaiteen tekniikoihin, jolla pyritään harhauttamaan katsojaa illuusion keinoin. Ranskankielinen termi merkitsee silmää harhauttavaa. Trompe l’œil kehittyi varhaisrenessanssin maalauksissa esiintyneistä yksityiskohdista suuriksi, arkkitehtuuriin liittyviksi elementeiksi.
Suuntaus kukoisti myös 1800-luvulla naturalismin ja realismin aikana. Nykyisin trompe l’œil on yleisesti käytetty tehokeino muun muassa seinämaalauksissa ja museoiden dioraamoissa. Esimerkiksi tunnettu katutaiteilija Banksy käyttää tekniikkaa osassa teoksistaan.
Vastaava käsite on italiankielinen sotto in su eli di sotto in su (suom. alhaalta ylös). Se tarkoittaa illusionistista maalaustekniikkaa, jolla alhaalta käsin katsottavaksi tarkoitettujen kattomaalausten perspektiiviä tehostettiin. Sitä käytettiin Italian barokin freskojen kausina. Sen ensimmäisenä käyttäjänä pidetään Andrea Mantegnaa Camera degli Sposissa Mantovassa. Sen muita huomattavia käyttäjiä olivat Antonio da Correggio Parman tuomiokirkossa, Pietro da Cortona Palazzo Barberinissa ja Andrea Pozzo Sant’Ignazion kirkossa Roomassa.
Vaikka trompe l’oeil nimityksenä saikin alkunsa barokkiajalla, itse tekniikkaa käytettiin jo antiikin Kreikan ja Rooman seinämaalauksiin. Tyypillinen trompe l’oeil -seinämaalaus on ikkuna, ovi tai eteinen, joka luo optisen vaikutelman todellista laajemmasta tilasta.
Usein kerrottu kreikkalainen tarina kertoo kahden tunnustetun maalarin kilpailusta. Zeuksis kykeni tekemään niin vakuuttavan asetelman, että linnut tulivat nokkimaan siihen maalattuja viinirypäleitä. Hän pyysi sitten kilpakumppaniaan Parrhasiosta vetämään verhot maalauksensa edestä ja näin paljastamaan sen. Parrhasios voitti kilpailun, koska hänen maalauksensa oli itse verhot.
Sideaineen mukaan: | |
---|---|
Maalauspohjan mukaan: | |
Värinlevitystavan mukaan: | |
Maalausjärjestyksen mukaan: | |
Maalaustyylin mukaan: |