Tulemajärvi

Tulemajärvi:n aihe on herättänyt kiinnostusta ja keskustelua jo pitkään. Vuosien saatossa siitä on tullut tutkimuksen, analyysin ja pohdinnan kohde aiheen asiantuntijoille ja ystäville. Tulemajärvi on ollut useiden tutkimusten kohteena, ja sen merkitys nyky-yhteiskunnassa on kiistaton. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia ​​näkökulmia ja lähestymistapoja, jotka liittyvät Tulemajärvi:een, perehdymme sen tärkeimpiin näkökohtiin ja tarjoamme täydellisen ja päivitetyn näkemyksen tästä jännittävästä aiheesta.

Tulemajärven rantaa Kohtuselän kylässä.

Tulemajärvi (karjalaksi Tulomd’ärvi, ven. Туломозеро, Tulomozero) oli ortodoksinen seurakunta ja historiallinen kunta eli volosti Aunuksen Karjalassa Venäjällä. Volostin kylät sijaitsivat samannimisen järven ympärillä nykyisessä Vieljärven kunnassa.

Aunuksen pogostasta erotettu Tulemajärven seurakunta mainitaan vuoden 1563 verokirjassa. Sen Pyhän Nikolaoksen kirkko[1] rakennettiin uudelleen vuonna 1620 ja muutettiin lämmitettäväksi talvikirkoksi vuonna 1851[2]. Tulemajärven pogosta sijaitsi järven itärannalla kahden virstan päässä Palalahdesta (ven. Palalahta), jossa myöhemmin oli kunnantalo[3].

Novgorodin metropoliitalle kuulunut Tulemajärven verolääni siirtyi valtiolle 1600-luvun puolivälissä[1]. Vuonna 1887 uudelleen perustettu[4] volosti koostui Tulemajärven, Pultšoin (ven. Pultšeila) ja Saarimäen (Sarmjagi, Sarigora) kyläkunnista. Se kuului Aunuksen kuvernementin Aunuksen kihlakuntaan[5] ja rajoittui idässä Vieljärveen, etelässä Viteleen[6] sekä lännessä ja pohjoisessa Suomeen kuuluneisiin Salmiin ja Suojärveen. Vuonna 1905 volostissa oli 62 kylää ja 2 908[5] tai toisen tiedon mukaan 3 258 asukasta[7]. Tulemajärven kyläkunnassa oli 41 kylää ja 1 931 asukasta[5].

Tulemajärven volosti liitettiin Karjalan työkansan kommuuniin vuonna 1920. Vuonna 1927 siitä tuli osa Vitelen piiriä, jonka pohjoisosa yhdistettiin vuonna 1930 Pyhäjärven ja Säämäjärven piirien kanssa Prääsän piiriksi.[8]

Lähteet

  1. ↑ a b Žukov, Aleksei: Pogosty, volosti i prihody Karelii (po materialam perepisei Zaonežskih pogostov kontsa VI – serediny XVIII vv.) Karelski nautšnyi tsentr RAN. Viitattu 6.5.2022.
  2. ↑ Guštšina, V. A.: Istoritšeskije svedenija o remonte derevjannyh tserkvei metodom pereborki Muzei Kiži. Viitattu 6.5.2022.
  3. ↑ Pogost Pogostskaja (Tulomozerski pogost) Olonetskaja gubernija. Viitattu 6.5.2022.
  4. ↑ Objavlenija. Olonetskije gubernskije vedomosti, 17.5.1886, s. 337. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. ↑ a b c Tulomozerskaja volost Olonetskogo ujezda Olonetskaja gubernija. Viitattu 6.5.2022.
  6. ↑ Härkönen, Iivo (toim.): Karjalan kirja, s. 828. Porvoo–Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1932.
  7. ↑ Tietosanakirja, 9. osa, s. 1923. Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1917. Teoksen verkkoversio.
  8. ↑ Namjatova, Je. S.: Administrativno-territorialnoje delenije Karelii v istoritšeski period XV–xx vekov. Bjulleten Muzeja istorii Kulturnogo tsentra MVD po Respublike Karelija, 1(40)/2013, s. 9, 20, 23.
Itä-Karjalan entiset kunnat ja kaupungit
Vienan Karjala
Kemin kihlakuntaJyskyjärvi • Kantalahti • Kemi (kaupunki) • Kieretti • Kiestinki • Kontokki • Kouta • Kuolisma • Laapina • Njuhtša • Oulanka • Paanajärvi • Pistojärvi • Ponkama • Solokka • Sorokka • Suiku • Suikujärvi • Suma • Tunkua • Uhtua • Usmana • Vitsataipale • Voijärvi • Vojatšu • Vuokkiniemi
Aunuksen Karjala
Poventsan kihlakuntaDanilova • Kiimasjärvi • Lindjärvi • Mäntyselkä • Paatene • Petrovski Jam • Porajärvi • Poventsa (kaupunki) • Repola • Rimoila • Rukajärvi • Sunku
Petroskoin kihlakuntaAhnus • Jallahti • Latva • Munjärvi • Kentjärvi • Kontupohja • Petroskoi (kaupunki) • Pyhäjärvi • Soutjärvi • Suoju • Suurlahti • Säämäjärvi • Tipinitsa • Tiudia • Tolvoja
Aunuksen kihlakuntaAunus (kaupunki) • Kotkatjärvi • Mätässyvä • Nekkula • Riipuskala • Tulemajärvi • Vaaseni • Vieljärvi • Vitele