Tuulenkalat
Tässä artikkelissa tutkimme Tuulenkalat:n kiehtovaa maailmaa, aihetta, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Tuulenkalat on herättänyt keskusteluja ja pohdiskeluja sen merkityksestä eri aloilla sen alkuperästä sen vaikutuksiin nyky-yhteiskunnassa. Näillä linjoilla uppoudumme sen historiaan, analysoimme sen tärkeimpiä puolia ja tutkimme sen vaikutusta eri alueilla. Tämä luku tarjoaa syvällisen lähestymistavan, ja se kutsuu sinut löytämään ja ymmärtämään paremmin vivahteita ja monimutkaisuuksia, jotka ovat ominaisia Tuulenkalat:lle, tarjoten uusia näkökulmia ja pohdintoja tästä jännittävästä aiheesta.
| Tuulenkalat | |
|---|---|
 Bleekeria kallolepis |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
| Alalahko: | Tähystäjäkalat Trachinoidei |
| Heimo: |
Tuulenkalat Ammodytidae [1] Boulenger, 1910 |
| Suvut | |
| Katso myös | |
Tuulenkalat (Ammodytidae) on ahvenkalojen heimo, johon kuuluvia lajeja esiintyy maapallon kaikissa valtamerissä: Atlantissa, Tyynessämeressä, Intian valtameressä sekä Arktisella alueella.[2] Suomen merialueilla elää kaksi lajia, pikkutuulenkala (Ammodytes tobianus) ja isotuulenkala (Hyperoplus lanceolatus).[3] Tuulenkalojen tieteellinen nimi on johdettu kreikankielen sanoista ammos eli ’hiekka’ ja dytes eli ’kaivava’.[2] Suomenkielinen nimi tulee ilmeisesti siitä, että tuulenkaloja on tarttunut kalastajien nuottaan erityisen paljon kovan tuulen aikaan.[4]
Tuulenkalat ovat merikaloja, joilla on pitkänomainen, soukka ruumis ja 52–78 selkänikamaa; pisimmät heimoon kuuluvista lajeista ovat noin 30 cm. Tuulenkalojen suomut ovat hyvin pienet ja pyöreät, ja kylkiviiva sijaitsee ylhäällä selässä. Kiduslehdet ovat erilliset ja kiinni seitsemässä kiduskaaressa. Tuulenkaloilla on pitkä selkäevä, jossa on 40–69 pehmeää ruotoa mutta ei yhtään piikkiä. Lyhyemmässä peräevässä ruotoja on 14–36, ja vatsaevät puuttuvat yleensä kokonaan. Tuulenkaloilla ei ole myöskään hampaita tai uimarakkoa.[2]
Suvut
Tuulenkalat jakautuvat seuraaviin seitsemään sukuun, joihin kuuluu yhteensä 23 lajia:[1]
- Ammodytes (Linnaeus, 1758)
- Ammodytoides (Duncker ja Mohr, 1939)
- Bleekeria (Günther, 1862)
- Gymnammodytes (Duncker ja Mohr, 1939)
- Hyperoplus (Günther, 1862)
- Lepidammodytes (Ida, Sirimontaporn ja Monkolprasit, 1994)
- Protammodytes (Ida, Sirimontaporn ja Monkolprasit, 1994)
Lähteet
- ↑ a b Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Ammodytidae (TSN 171670) itis.gov. Viitattu 3. maaliskuuta 2010. (englanniksi)
- ↑ a b c Family Ammodytidae (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 3. maaliskuuta 2010. (englanniksi)
- ↑ Yleisimpiä Suomessa eläviä kaloja ja ympyräsuisia (pdf) (s. 10) helsinki.fi. Viitattu 3. maaliskuuta 2010.
- ↑ Isotuulenkala (Hyperoplus lanceolatus) (html) Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseura ry. Arkistoitu 10.3.2012. Viitattu 3. maaliskuuta 2010.