Tyrö

Tässä artikkelissa käsittelemme aihetta Tyrö, aihe, joka on ollut viime vuosina suuren kiinnostuksen ja keskustelun kohteena. Tyrö on herättänyt ristiriitaisia ​​mielipiteitä, ja se on ollut lukuisten alan asiantuntijoiden tutkimuksen kohteena. Tämän artikkelin aikana aiomme analysoida perusteellisesti Tyrö:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä ja kehityksestä sen vaikutuksiin nykyiseen yhteiskuntaan. Lisäksi tarkastelemme Tyrö:n ympärillä olevia erilaisia ​​näkökulmia ja lähestymistapoja tavoitteenaan tarjota kattava ja rikastuttava näkemys tästä aiheesta. Epäilemättä Tyrö on ajankohtainen aihe, joka ansaitsee tarkastelun yksityiskohtaisesti, ja olemme varmoja, että tämä artikkeli tarjoaa tuoreen ja oivaltavan näkökulman samaan.

Tyrö (ven. Мартышкино, Martyškino, ruots. Tyris) on seurakunta Inkerissä Suomenlahden etelärannalla, Kronstadtin kohdalla. Seurakunta kuului Troitskojen kihlakuntaan sekä Oranienbaumin (Kaarostan l. Rampovan), Strelnan (Nuolijoen) ja Uritskin pitäjiin (kuntiin). Seurakunnan väkiluku oli 7900 (1928). Tyrön asukkaat lukeutuivat äyrämöisiin ja puhuivat inkeroiskieltä läheisesti muistuttavaa äyrämöismurretta. Nykyisin Tyrön alue kuuluu Lomonosovin piiriin ja jakautuu useamman pitäjän kesken.

Historia

Tyrön luterilainen seurakunta perustettiin 1642. Siihen kuului myös Retusaari eli Kronstatti. Kivikirkko rakennettiin 1831. Kirkko otettiin pois seurakunnalta 1936, ja siitä tehtiin elokuvateatteri. Tyrön seurakunta on perustettu uudelleen ja kirkko saatu takaisin 1991. Tyrön seurakunnan alueella asui äyrämöisten ohella huomattava joukko inkeroisia sekä kasvava määrä venäläisiä sekä 1700-luvulle sinne värvättyjä saksalaisia maanviljelijöitä. Alueella oli myös kaupunkeja, kuten Pietarhovi ja Oranienbaum sekä sotilastukikohtia, kuten Yhinmäen linnake (Krasnaja Gorka).

Toisessa maailmansodassa Tyrö lähes kokonaan joutui erilliseen saartoon yhdessä koko Hevaan sekä Serepetan pohjoisten kylien kanssa (Ораниенбаумский плацдарм/Oranienbaumskii platsdarm). Seurakunnan itäosan asukkaat ehdittiin evakuoida jo syksyllä 1941 Toksovaan ym. Kannakselle, mistä inkeriläiset kevättalvella 1942 karkotettiin Siperiaan. Tyrön saartorenkaan sisäpuolelta karkotettiin kaikki inkeriläiset ja saksalaiset samoin kevättalvella 1942. Heidät kuljetettiin kuorma-autoilla jään yli Revonnenään ja sieltä Laatokan Jäätien kautta Koillis-Siperiaan Jäämeren rannalle.

Tyrön kylät

Ahinkonnun Suokas (Кузнецы), Ahinkontu, Ahokylä (Агакули), Aliskala, Asikkala (Новая Деревня), Autio (Туюзи), Haisevaisi (Большая Ижора), Halosi (Халузи), Hanttula, Hiukankylä (Pieni Piutusi), Hovinmätäs, Hännisi, Kangas (Большие Борки), Kapakanmäki (Кабацкое), Kasukanmäki, Kirppula, Kukkosi (Куккузи), Kuusoja (Луизино), Kylänpää, Käkösi, Lankila (Лангерево), Latikan Soikkina (Большая Сойкина), Latikan Suokas, Lautakota (Лавдузи), Leppäsi (Лебяжье), Liiha (Лигово), Liikosi (Лигойзи), Liimosi (Лимузи), Lukkala, Löytysi (Левдузи), Mielisi (Кикинка), Mustaoja (Владимирово), Mustasuu (Заводы), Myllysi (Марьино), Nastola (Настолова), Notkola (Нотколова), Notkolan Soikkina, Penikkala (Пеники), Pieni Seppälä, Piutusi (Пиудузи), Pohjoisi, Porsas, Pronna (Нижняя Бронна), Reijola (Малый Симонгонт), Riikola, Ristikylä (Ольгино), Roitsa (Троицкое), Sahamylly, Seppälänmätäs (Кузнецы), Simonkontu (Большой Симонгонт), Tammenkontu (Таменгонт), Teppois-Soikkina (Санино), Teppola, Tieriikola (Малая Ижора), Tujusi (Туюзи), Tyrönkylä (Мартышкино), Usinkontu (Узигонт), Vahviaisi (Ивановка), Vanhakontu (Дубки), Vihkola, Yhinmäki, Ylikylä (Илики).

Aiheesta muualla

Inkerin historialliset luterilaiset seurakunnat