Pyhän Marian seurakunta (Pietari)

Nykymaailmassa Pyhän Marian seurakunta (Pietari) on erittäin tärkeä ja laajaa yleisöä kiinnostava aihe. Olipa kyseessä vaikutusvaltainen henkilö, yhteiskunnallinen kysymys, tärkeä päivämäärä tai ajankohtainen aihe, Pyhän Marian seurakunta (Pietari) on kiinnittänyt monien ihmisten huomion eri yhteyksissä. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti kaikkia Pyhän Marian seurakunta (Pietari):een liittyviä puolia ja näkökohtia, jotta voimme tarjota laajemman ja kattavamman näkökulman tähän aiheeseen. Käsittelemme oleellisia yksityiskohtia sen alkuperästä sen vaikutukseen yhteiskuntaan, jotka auttavat rikastuttamaan Pyhän Marian seurakunta (Pietari):n tietämystä ja ymmärtämistä. Näitä linjoja pitkin uppoudumme löytö- ja tutkimusmatkalle, jonka avulla voimme syventää Pyhän Marian seurakunta (Pietari):n tärkeyttä ja merkitystä nykymaailmassa.

Pyhän Marian kirkko

Pyhän Marian seurakunta on inkeriläinen luterilainen seurakunta Pietarissa. Nykyinen Pietarin Pyhän Marian kirkko valmistui 1805, ja siitä tuli vallankumouksen jälkeen Inkerin hiippakunnan tuomiokirkko.

Historia

Ruotsin vallan aikana Nevanlinnassa oli ruotsalais-suomalainen seurakunta 1630-luvulta lähtien. Kirkko sijaitsi Ohtajoen läheisyydessä. Seurakuntaan kuului linnan väestö ja lähiseudun suomalaisten kylien asukkaita. Pietarin Pyhän Marian seurakunta perustettiin vuonna 1703. Se jakaantui vuonna 1769 ruotsalaiseen Pyhän Katariinan ja suomalaiseen Pyhän Marian seurakuntaan. Kirkossa pidettiin jumalanpalveluksia vuoteen 1937 asti. Neuvostoaikana kirkossa toimi muun muassa luutavarasto ja eläinnäyttely.

Pyhän Marian seurakunta perustettiin uudelleen vuonna 1990, ensin osaksi Viron evankelis-luterilaisen kirkon alaisuuteen. Kun Inkerin kirkko perustettiin 1992, Pyhä Maria siirtyi siihen. Kirkkonsa seurakunta sai kokonaisuudessaan takaisin vuonna 1995. Nykyisin seurakunnassa on noin 300 jäsentä ja kirkossa pidetään jumalanpalveluksia sekä suomeksi että venäjäksi.

Kylät

Pyhän Marian seurakuntaan kuuluivat 1900-luvun alussa seuraavat suomalaisten asuttamat kylät: Autuansaari, Kaljula, Kivinenä, Kolomäki, Lahti, Lahdenkontu (Konnaja Lahta), Liiha, Mantere, Muurola, Vanha-Paanova (Staropanovo), Uusi- eli Suomen-Paanova, Parkala, Rasvala, Ripatsu (Rybatskaja), Ristisaari, Sorsanjoki (Utkina Zavod), Sutela, Tönttölä, Vahviaisi (Sosnovaja Poljana), Vallinginkylä, Uusikylä (Muurolassa) ja Uusikylä eli Malnova.

Ortodoksisia inkerikkoja asui Lahdessa, Lahdenkonnussa, Liihassa, Vanhassa-Paanovassa, Parkalassa, Ripatsussa ja Muurolan Uudessakylässä. Melkein kaikissa kylissä oli myös venäläisiä asukkaita.[1]

Lähteet

  1. ↑ Keski-Inkeri: kylä- ja tiekartta. Ingriainfo Oy, 1993. ISBN 951-96326-1-1

Aiheesta muualla


Inkerin historialliset luterilaiset seurakunnat