Muinaisista ajoista lähtien Tyyne Wideman on ollut kiehtovan, tutkimuksen ja keskustelun kohteena. Sen vaikutus on ylittänyt kaikki kulttuuriset, maantieteelliset ja ajalliset esteet jättäen lähtemättömän jäljen ihmiskunnan historiaan. Tyyne Wideman on ollut ihailun, analyysin ja mietiskelyn kohteena menneisyyden syrjäisimmistä ulottuvuuksista välittömään nykyhetkeen. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Tyyne Wideman:n monia puolia ja paljastamme sen merkityksen, vaikutuksen ja merkityksen nykymaailmassa. Seuraavilla sivuilla lähdemme kiehtovalle matkalle historian, tieteen, kulttuurin ja yhteiskunnan läpi etsimään täydellisempää ja rikastuttavampaa ymmärrystä Tyyne Wideman:stä.
Tyyne Elovaara (o.s. Wideman, 17. toukokuuta 1920 Vilppula – 4. marraskuuta 2014 Helsinki[1][2]) oli suomalainen maastohiihtäjä, joka oli lajissaan Suomen parhaita 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alussa. Hän lopetti uransa vuosi ennen kuin naiset hiihtivät ensimmäisen kerran arvokilpailuissa. Seuratasolla Wideman edusti Mäntän Urheilijoita, Mäntän Valoa ja Valkeakosken Koskenpoikia.[3]
Tyyne Wideman syntyi toukokuussa 1920 Vilppulassa tunti ennen identtistä kaksossisartaan Lydiaa perheeseen, jossa oli aiemmin kahdeksan lasta.[4] Hänen isänsä oli kotitienoillaan tunnettu hiihtäjä.[5] Tyyne Wideman sijoittui Lotta Svärd -järjestön mestaruuskilpailujen 5 kilometrillä viidenneksi vuonna 1939.[6] Vuonna 1941 käytiin Valkeakoskella, jonne Tyyne Wideman myöhemmin muutti, lottajärjestön piirien välinen joukkuekilpailu, jossa oli mukana 29 joukkuetta ja 122 lottaa. Tuossa kisassa Tyyne ja hänen Lydia-sisarensa olivat kärkipään hiihtäjiä.[7]
Vuonna 1948 Tyyne Wideman voitti ensimmäisen kerran TUL:n mestaruuden[3] sekä saavutti SM-pronssia[3] Kerttu Pehkosen ja Siiri Rantasen takana.[8] Salpausselän Kisoissa hän sijoittui kolmanneksi.[3][9] Tammikuussa 1949 hän kilpaili Keski-Euroopassa ja sijoittui Kerttu Pehkosen voittamissa kilpailuissa Grindelwaldissa viidenneksi[3][10][11] ja Contamines'ssa kolmanneksi.[10] SM-hiihdoissa hän voitti vihdoin Kerttu Pehkosen ja otti ensimmäisen Suomen-mestaruutensa.[3][8][12] Salpausselällä Wideman sijoittui toiseksi[3][12] minuutin ja seitsemän sekuntia Pehkoselle 10 kilometrin matkalla hävinneenä.[9] Ruotsin hiihtokisoissakin Wideman sijoittui toiseksi.[3]
Vuonna 1950 Wideman osallistui kilpailun ulkopuolisena Moskovan kaupungin mestaruuskilpailuihin ja voitti sekä viiden että kymmenen kilometrin kilpailut.[3] SM-kisoissa hän voitti 10 kilometrillä mestaruuden[3] ennen Kerttu Pehkosta[8][13] Salpausselällä hän sijoittui kolmanneksi[3] hävittyään vain kolme sekuntia Pehkoselle ja kaksi sekuntia Lydia Widemanille.[9][13] Ruotsin hiihtokisoissa Östersundissa hän sijoittui toiseksi[3] Kerttu Pehkosen takana.[14] Vuonna 1950 Wideman voitti myös TUL:n mestaruuden.[3]
Vuonna 1951 Tyyne Wideman voitti Suomen-mestaruuden 10 kilometrin,[3] jolla kaksossisar Lydia sijoittui toiseksi,[14] lisäksi myös viestissä, jossa hän hiihti Valkeakosken Koskenpoikien joukkueessa.[3] Salpausselällä Tyyne Wideman voitti[3] minuutin ja 13 sekunnin erolla Lydiaan.[9] Ruotsin hiihtokisoissa Sundsvallissa Wideman ja Siiri Rantanen ottivat kaksoisvoiton.[3][15][16] Widemanin saavutuksiin talvella 1951 kuuluivat vielä Kokkolan hiihtojen voitto sekä TUL:n mestaruus.[3] Tuon talven jälkeen hän lopetti hiihtouransa.[3][17] Seuraavana talvena naishiihtäjät kilpailivat ensi kertaa olympialaisissa, ja kultaa voitti Lydia Wideman.[3][18]
Tyyne Widemanin aviomies Gunnar Elovaara oli hiihdon olympiavalmennusleirien vetäjä päävalmentaja Veli Saarisen kanssa vuosina 1947–1948 sekä TUL:n hiihtovalmentaja vuosina 1948–1951.[19]