U8 (Berliinin metro)

Tässä artikkelissa käsittelemme aihetta U8 (Berliinin metro), aihe, joka on viime aikoina kiinnittänyt monien huomion. U8 (Berliinin metro) on erittäin tärkeä aihe nyky-yhteiskunnassa, sillä se vaikuttaa merkittävästi jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Tämän artikkelin edetessä tutkimme erilaisia ​​U8 (Berliinin metro):een liittyviä näkökohtia sen alkuperästä ja historiasta sen nykyiseen vaikutukseen. Tarkastelemme myös U8 (Berliinin metro):n vaikutuksia ja seurauksia eri aloilla sekä erilaisia ​​näkökulmia tähän aiheeseen liittyen. Tämän artikkelin tarkoituksena on viime kädessä tarjota täydellinen ja rikastuttava näkemys U8 (Berliinin metro):stä, jonka tarkoituksena on tarjota parempaa ymmärrystä ja tietoisuutta tästä aiheesta.

U8 on yksi Berliinin metron linjoista. Tekniikaltaan se edustaa Großprofil-tyyppiä.

Linjan kartta

Asemat

Asema Risteävät linjat
U8
Wittenau S1, S26
Rathaus Reinickendorf
Karl-Bonhoeffer-Nervenklinik S25
Lindauer Allee
Paracelsus-Bad
Residenzstraße
Franz-Neumann-Platz
Osloer Straße U9
Pankstraße
Gesundbrunnen S1, S2, S25, S26, S41, S42, DB
Voltastraße
Bernauer Straße
Rosenthaler Platz
Weinmeisterstraße
Alexanderplatz U2, U5, S3, S5, S7, S9
Jannowitzbrücke S3, S5, S7, S9
Heinrich-Heine-Straße
Moritzplatz
Kottbusser Tor U1, U3
Schönleinstraße
Hermannplatz U7
Boddinstraße
Leinestraße
Hermannstraße S41, S42, S45, S46, S47
Pankstraßen metroasema

Historia

Linjan ensimmäinen osuus Schönleinstraßen ja Boddinstraßen välillä avattiin vuonna 1927. Alun perin linjan tunnuksena oli D. Schönleinstraße linjaa jatkettiin vuoteen 1930 mennessä vaiheittain Gesundbrunnenille, toisessa päässä Boddinstraßelta Leinestraßelle vuonna 1929. Vuosina 1977 linjaa jatkettiin Gesundbrunnenilta edelleen Osloer Straßelle, vuonna 1997 Paracelsus-Badiin ja 1994 nykyiselle pääteasemalleen Wittenauhun. Toisessa päässä linjan jatke Leinestraßelta Hermannstraßelle valmistui vuonna 1996.[1]

Berliinin kahtiajaon aikana 1949–1990 linja oli Länsi-Berliinin julkisen liikenteen käytössä. Reitin molemmat päät sijaitsivat Länsi-Berliinissä, mutta keskiosa osittain Itä-Berliinin puolella. Sen jälkeen kun Berliinin muuri vuonna 1961 rakennettiin, linja kulki edelleen Itä-Berliinin kautta, mutta metrojunat eivät saaneet pysähtyä siellä sijainneilla asemilla, joita kutsuttiinkin haamu­asemiksi. Saksojen yhdistymisen yhteydessä suljetut asemat avattiin muutaman kuukauden kuluessa marraskuusta 1989 lähtien.[1]

Lähteet

  1. a b U8 Wittenau – Hermannstraße Urbanrail.net. Viitattu 6.5.2015.