USS Eastport

Tämä artikkeli käsittelee aihetta USS Eastport, joka on tällä hetkellä herättänyt suurta kiinnostusta. Perustamisestaan ​​lähtien USS Eastport on ollut analyysin ja keskustelun kohteena eri aloilla, mikä on synnyttänyt ristiriitaisia ​​mielipiteitä ja erilaisia ​​näkemyksiä. Ottaen huomioon USS Eastport:n merkityksen ja monimutkaisuuden, on välttämätöntä syventää sen tutkimusta, jotta voidaan ymmärtää sen vaikutus ja seuraukset nyky-yhteiskunnassa. Tässä mielessä USS Eastport:stä tehdään kattava analyysi, jossa käsitellään sen tärkeimpiä näkökohtia ja tarjotaan kattava näkemys, jonka avulla lukija voi syventyä sen merkitykseen ja laajuuteen. Lisäksi tarkastellaan erilaisia ​​näkökulmia ja lähestymistapoja, jotka edistävät USS Eastport:n ymmärrystä ja tarjoavat siten globaalin ja monitahoisen näkemyksen tästä laajasta ja merkittävästä aiheesta.

USS Eastport
USS Eastport
USS Eastport
Aluksen vaiheet
Rakentaja New Albany, Ind.
Laskettu vesille 1862
Palveluskäyttöön 7. helmikuuta 1862
Loppuvaihe uponnut osuttuaan miinaan 15. huhtikuuta 1864.
Tekniset tiedot
Uppouma n. 700 t
Pituus 85 m
Leveys 13,1 m/9,8 m
Syväys 1,9 m
Aseistus
Aseistus 4 x 228 mm rihlaamatonta tykkiä
2 x 60 naulan Dahlgren -tykkiä
2 x 100-naulan Parrott -tykkiä

USS Eastport oli alun perin Etelävaltioiden rakentama höyrylaiva, jonka Pohjoisvaltiot kaappasivat käyttöönsä helmikuussa 1862. Uudet omistajat vahvistivat laivan panssarointia ja aseistusta tehden siitä ironclad-aluksen. Alus toimi mm. saattuevartiona sekä partioi sisävesiä etelävaltioiden alueella.

Palvelus

Yhdysvaltain laivaston tykkiveneet USS Conestoga, USS Tyler ja USS Lexington valtasivat konfederaation höyrylaivan 7. helmikuuta 1862 Cerro Gordossa Tennesseessä. Vallattu alus siirrettiin Cairoon Illinoisiin, jossa se muutettiin ironcladiksi Yhdysvaltain maavoimien käyttöön. Alus lähti satamasta elokuun lopulla komentajakapteeni S. L. Phelpsin komennossa tehtävänään valvoa Mississippiä Saaren No 10 ja Arkansasissa sijaitsevan White Riverin välillä. Alus joutui kuitenkin palaamaan Cairoon korjattavaksi jo 1. lokakuuta, kun joella partioineet alukset siirrettiin maavoimilta laivastolle.[1]

Alus liittyi laivaston muodostamaan Mississipin laivueeseen Vicksburgissa Mississipissä, mutta alus ajoi karille 2. helmikuuta 1863. Se joutui palaamaan Cairoon korjattavaksi. Alus valvoi 19. kesäkuuta jokiliikennettä Helenassa Arkansasissa. Se palveli uransa lopun saattuetehtävissä ja partioiden Mississipillä ja sen sivujoilla. Alus laski jokea alas 5. maaliskuuta aina Punaisen joen suulle liittyen maavoimien ja laivaston yhteisosastoon.[1]

Eastport läpäisi esteet, jotka olivat Fort de Russyn kohdalla. Alus myös osallistui linnakkeen valtaukseen. Se jatkoi Punaista jokea ylävirtaan 5. huhtikuuta saakka aina Grand Ecoreen, jossa alus kääntyi ja aloitti paluumatkansa alavirtaan.[1]

15. huhtikuuta 1864 se törmäsi Etelävaltion joukkojen asettamaan "torpedoon", joiksi kutsuttiin aikanaan lähihakeutuvia magneettimiinoja. Vuotoa ei huomattu alkuun ja alus upposi noin viiden tunnin kuluttua. Muutama päivä myöhemmin alus nostettiin ylös, riisuttiin tykeistä, siirrettiin ja upotettiin 26. huhtikuuta matalikolle, jottei se joutuisi Etelävaltioiden käsiin.

15. kesäkuuta 1865 Pohjoisvaltioiden siipiratasjokialus S.S. Edward F. Dix matkasi samaa jokea pitkin ja törmäsi Eastportin hylkyyn. Edward F. Dix upposi ironcladin viereen. Yhdysvaltain armeijan pioneerijoukot löysivät hylyt ja tutkivat ne vuonna 1995.

Lähteet

  • W. Craig Gaines: Encyclopedia of Civil War shipwrecks, s. 63-65. LSU Press, 2008. ISBN 0807132748

Viitteet

  1. ↑ a b c DANFS - USS Eastport (Arkistoitu – Internet Archive)