Urheiluvuosi 1924

Tässä artikkelissa kerromme sinulle kaiken, mitä sinun tulee tietää Urheiluvuosi 1924:stä. Sen alkuperästä ja kehityksestä vuosien varrella sen merkityksellisyyteen nykyään, sen eri sovellusten ja käyttötarkoitusten kautta. Urheiluvuosi 1924 on kiinnostanut monia ihmisiä, ja tässä artikkelissa yritämme käsitellä kaikkia asiaan liittyviä Urheiluvuosi 1924:een liittyviä näkökohtia. Ei ole väliä oletko alan asiantuntija tai olet vasta aloittamassa perehtymistä tähän aiheeseen, täältä löydät arvokasta tietoa, joka auttaa sinua ymmärtämään paremmin Urheiluvuosi 1924:tä ja sen merkitystä eri alueilla.

Urheiluvuodet
1914191519161917191819191920 •   
192119221923 1924 192519261927
   1928192919301931193219331934
Vuodet
1921192219231924192519261927

Urheiluvuosi 1924 käsittelee vuoden 1924 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.

Yleiskilpailut

  • Ensimmäiset talviolympialaiset 25.1.–4.2. Chamonix'ssa, Ranskassa. Kisoihin osallistui 294 urheilijaa 16 maasta. Mitalitilaston kärkimaat olivat neljä kultaa voittaneet Norja ja Suomi.[1]
  • Kesäolympialaiset 4.5.–27.7. Pariisissa, Ranskassa. Kisoihin osallistui 3 092 urheilijaa 44 maasta. Mitalitilaston ylivoimainen ykkönen oli Yhdysvallat 45 kultamitalilla.[2]

Jalkapallo

Jääkiekko

Nyrkkeily

  • Yhdysvaltalainen Eddie Martin nousi ammattinyrkkeilyn kääpiösarjan maailmanmestariksi 19.12. New Yorkissa pistevoitolla maanmiehestään Abe Goldsteinista.[7]

Pikaluistelu

Pohjoismaiset hiihtolajit

Pyöräily

Taitoluistelu

Tennis

Uinti

  • Pariisin olympialaisissa miehet kilpailivat ratauinnissa kuudella matkalla ja naiset viidellä. Uimahyppylajeja oli miehillä kolme ja naisilla kaksi. Yhdysvallat voitti ratauinnissa yhdeksän kultamitalia ja uimahypyissä neljä. Myöhempi Tarzan-näyttelijä Johnny Weissmüller voitti kolme kultamitalia, joista yhden viestissä. Albert White voitti kultaa ponnahduslautahypyissä ja vaihtelevissa kerroshypyissä.[22]

Yleisurheilu

Katso myös

Lähteet

  • Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2
  • Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5
  • Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2. Otava, 1970.

Viitteet

  1. Arponen, s. 385–386
  2. Arponen, s. 81, 83
  3. a b Arponen, s. 93
  4. Virtamo, s. 29
  5. a b Arponen, s. 388
  6. Pihlaja, s. 262
  7. Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 710. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5
  8. Arponen, s. 387–388
  9. Pihlaja, s. 549
  10. Virtamo, s. 211
  11. Arponen, s. 386–387
  12. Pihlaja, s. 605
  13. Virtamo, s. 320
  14. Pihlaja, s. 604
  15. Virtamo, s. 319
  16. Pihlaja, s. 706–707
  17. Virtamo, s. 223
  18. Grand Slam Winners Tennis Now. Viitattu 4.1.2020. (englanniksi)
  19. Pihlaja, s. 736–737
  20. Pihlaja, s. 737–738
  21. Pihlaja, s. 740
  22. Arponen, s. 86–87
  23. Arponen, s. 83–86

Aiheesta muualla