Utah Phillips

Tässä artikkelissa aiomme tutkia perusteellisesti Utah Phillips:n kiehtovaa maailmaa. Sen alkuperästä nykyiseen kehitykseen löydämme kaikki puolet ja näkökohdat, jotka tekevät Utah Phillips:stä niin kiehtovan ja relevantin aiheen nykyään. Analysoimme sen vaikutuksia eri alueilla sekä sen sosiaalisia, kulttuurisia ja taloudellisia vaikutuksia. Asiantuntijoiden ja luotettavien lähteiden avulla tarkastelemme sen vaikutusta nykymaailmaan ja miten se on muokannut tapaamme nähdä ja ymmärtää Utah Phillips. Valmistaudu uppoutumaan matkaan, joka antaa sinulle uuden ymmärryksen ja arvostuksen tätä jännittävää aihetta kohtaan.

Utah Phillips puhumassa Haymarketin verilöylyn satavuotismuistopäivänä vuonna 1986.

Bruce Duncan ”Utah” Phillips (15. toukokuuta 1935 Cleveland, Ohio – 23. toukokuuta 2008 Nevada City, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen folkmuusikko, runoilija ja ammattiyhdistysaktiivi. Hän toimi anarkosyndikalistisessa Industrial Workers of the World -ammattiliitossa ja piti poliittisilta näkemyksiltään itseään anarkistina.[1]

Phillips palveli Yhdysvaltain armeijassa kolmen vuoden ajan 1950-luvun lopulla ja työskenteli Koreasta palattuaan aluksi kahdeksan vuoden ajan katolisen työväenliikkeen hyväntekeväisyysjärjestössä sekä myöhemmin erilaisissa työläisammateissa muun muassa varastomiehenä. Phillips oli ehdolla senaattiin vuonna 1968 sekä presidenttiehdokkaana vuoden 1976 vaaleissa.[1]

Diskografia

Albumit

  • Nobody Knows Me (1961)
  • Good Though! (1974)
  • El Capitan (1975)
  • All Used Up: A Scrapbook (1980)
  • We Have Fed You All a Thousand Years (1983)
  • I’ve Got to Know (1992)
  • The Past Didn’t Go Anywhere (Ani Difrancon kanssa, 1996)
  • Fellow Workers (Ani Difrancon kanssa, 1999)
  • Loafer’s Glory (Mark Rossin kanssa, 1997)
  • The Telling Takes Me Home (1997)
  • The Moscow Hold (1999)
  • Making Speech Free (2000)
  • Starlight on the Rails: A Songbook (kokoelma, 2005)

Lähteet

  1. ↑ a b Utah Phillips The Progressive, syyskuu 2003. Viitattu 4.11.2013.