Uudenseelanninmerileijona
Tässä artikkelissa aiomme tutkia Uudenseelanninmerileijona:n jännittävää maailmaa. Uudenseelanninmerileijona on aihe, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa ja herättänyt ennennäkemätöntä kiinnostusta eri yhteisöissä ja sektoreissa. Vuosien varrella Uudenseelanninmerileijona on vaikuttanut merkittävästi yhteiskuntaan ja vaikuttanut siihen, miten ihmiset ovat vuorovaikutuksessa, kommunikoivat ja näkevät ympäröivän maailman. Uudenseelanninmerileijona on syntymisestään lähtien ollut keskustelun, tutkimuksen ja ihailun kohteena, joten se on kiehtova ja jatkuvasti kehittyvä aihe. Tämän artikkelin kautta sukeltamme Uudenseelanninmerileijona:n kiehtovaan maailmaan ja tutkimme sen alkuperää, vaikutusta ja sen merkitystä nykyään.
| Uudenseelanninmerileijona | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Heimo: | Korvahylkeet Otariidae |
| Suku: | Phocarctos |
| Laji: | hookeri |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Phocarctos hookeri |
|
 Uudenseelanninmerileijonan levinneisyys |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Uudenseelanninmerileijona (Phocarctos hookeri) on korvahyljelaji, jonka päälisääntymisalue on Uuden-Seelannin subantarktisilla saarilla, erityisesti Aucklandinsaarilla, mutta jota tavataan jonkin verran myös Uuden-Seelannin Eteläsaaren ja Stewartinsaaren rannikoilla.[1]
Uudenseelanninmerileijonakoiraat ovat noin 2,5 metrin pituisia ja painavat 320–450 kilogrammaa. Naaraat ovat selvästi pienempiä, alle kaksimetrisiä ja 90–165 kilon painoisia. Hylkeet voivat elää noin 25-vuotiaiksi.[1] Koiraat tulevat sukukypsiksi 5-vuotiaina, naaraat 3–4 vuoden iässä. Kantoaika on 12 kuukautta. Poikaset syntyvät vajaan metrin pituisina, 8–10-kiloisina; niiden pitkä kuuttikarva alkaa vaihtua normaaliin karvoitukseen noin kahden kuukauden iässä.[1]
Laji on yksi Uuden-Seelannin suurimmista eläimistä, ja sillä on ollut suojelustatus jo 1890-luvulla. 1990-luvun puolivälissä merileijonia oli ilmeisesti noin 15 000, mutta määrä on ilmeisesti vähentynyt vuonna 1998 levinneen taudin jäljiltä. Tauti tappoi noin 20 % täysikasvuisista naaraista ja 50 % sen vuoden pennuista. Vuonna 2004 merileijonia arvioitiin olevan noin 13 000.
Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut, että lajin suomenkieliseksi nimeksi vaihdettaisiin ”uuden-seelanninisohylje”.[2]
Lähteet
- ↑ a b c d Chilvers, B.L.: Phocarctos hookeri IUCN Red List of Threatened Species. Version 2015.4. 2015. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 5.6.2016. (englanniksi)
- ↑ Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 8.11.2010. — Suomen kielen lautakunta suhtautui toimikunnan nimistöehdotukseen torjuvasti. Ks. Suomen kielen lautakunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet Kotus.fi. 20.11.2008. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 18.10.2011.