Väinö Kolkkala

Nykymaailmassa Väinö Kolkkala on aihe, joka on saavuttanut suurta merkitystä ja joka on herättänyt kiinnostusta tutkijoiden, ammattilaisten ja suuren yleisön keskuudessa. Alkuperäistään nykyiseen kehitykseensä Väinö Kolkkala on ollut lukuisten keskustelujen kohteena sen vaikutuksista yhteiskuntaan, talouteen ja politiikkaan. Tässä artikkelissa tutkimme Väinö Kolkkala:n eri puolia sen historiallisesta merkityksestä sen vaikutukseen nykymaailmaan. Analysoimme, kuinka Väinö Kolkkala on muokannut tapaamme ajatella, toimia ja suhtautua ympäristöömme, sekä tarkastella sen merkitystä nykymaailmassa. Monitieteisen lähestymistavan avulla pyrimme valaisemaan tätä ilmiötä ja tarjoamaan kattavan kuvan Väinö Kolkkala:stä ja sen merkityksestä nykyisessä kontekstissa.

Väinö Kalle Kolkkala (29. kesäkuuta 1883 Loimaa, Suomen suuriruhtinaskunta – 28. toukokuuta 1952 Jyväskylä) oli suomalainen toimittaja ja kirjailija. Hän käytti myös nimimerkkejä Kulo ja Väinö Kulo.

Kolkkalan vanhemmat olivat maanviljelijä Erland Kolkkala ja Emma Katariina Wiuko. Hän pääsi ylioppilaaksi vuonna 1903 ja tehtyään opintomatkan Berliiniin hän oli toimitussihteerinä Keski-Suomi-lehdessä 1913–1914, Kunnallisten Sanomain päätoimittajana Loimaalla 1916–1917 sekä päätoimittajana Keski-Savo-lehdessä 1917–1918 ja Itä-Savo-lehdessä 1918–1920. Kolkkala oli Maaseudun Sanomain paatoimittaja ja sittemmin toimitussihteeri vuosina 1920–1922, työskenteli lehtimiehenä Jyväskylässä 1927–1930 ja ryhtyi sitten vapaaksi toimittajaksi ja kirjailijaksi.

Kolkkala kirjoitti sanat Varsinaissuomalaisten lauluun nimimerkillä Väinö Kulo.

Kuvanveistäjä Aarre Aaltosen muovaama Väinö Kolkkalan muotokuva on pystytetty Kanta-Loimaan kirkon edustalle.[1]

Teoksia

  • Lyyli, länsisuomalainen kyläkertomus 1914
  • Elämän murhe 1915
  • Rusthollari Warala, kyläkuvaus 1915
  • Katri Vuorenpää, kertomus 1916
  • Puhdasta jälkeä, palasia erään kylän historiasta 1916
  • Ihmisen osa, runokokoelma 1917
  • Kilven kanssa tai kilven päällä 1919
  • Naurun loppu, tutkintotuomari reserviluutnantti Ruislahden papereita sotavankileirielämästä 1919
  • Nuoren leskivaimon lankeemus 1919
  • Henrik Hyyryläisen elämä, edesmenneen toimittaja nimettömän kuvia ja kuvitelmia vanhasta linnasta ja pikkukaupungista 1922
  • Juupeliylioppilas, ylioppilaspakinoita vanhoilta hyviltä ajoilta 1923
  • Kuinka Kustaa ja Katri saivat toinen toisensa, historiallinen kertomus ilman murhia ja murha-aseita 1923
  • Sisäinen syyttäjä ja muita novelleja 1924
  • Tuomiojärven kavaljeeri, toimittaja J. Halavan muistiinpanoja 1924
  • Sannan ja Aaron elämänkamppailut, jutelma pienviljelijäväestön elämästä 1925
  • Kotitanhuvilta: vähäisiä piirrelmiä, novellikokoelma 1926
  • Maan suola, romaani 1926
  • On, on ja ei, ei, kronikka sanomalehtimieselämästä, kuulemiensa ja näkemiensä perusteella kokoonpannut sohvatoimittaja Pietari Kukkonen 1929
  • Huominen päivä parempi, asiakirja ihmiselämästä 1931
  • Kohtalon kourat, romaani 1934
  • Tuokio "Aamuttaren" toimituksessa, 1-näytöksinen ivailu 1936
  • Taipaleella tapaamiani, muistelmansirpaleita elämäni varrelta 1948

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Julkisia veistoksia Loimaan taidemuseo. Arkistoitu 25.12.2022. Viitattu 31.7.2017.

Aiheesta muualla

Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta: Väinö Kolkkala