Väinö Tuomaala

Nykymaailmassa Väinö Tuomaala:stä on tullut aihe, joka kiinnostaa monia eri alojen ihmisiä. Väinö Tuomaala on kiinnittänyt kaiken ikäisten ja ammattien huomion riippumatta siitä, onko se historiallinen, sen vaikutus nyky-yhteiskuntaan tai sen tulevaisuuden vaikutukset. Tämä artikkeli pyrkii tutkimaan ja analysoimaan Väinö Tuomaala:een liittyviä eri näkökohtia tavoitteenaan tarjota täydellinen ja rikastuttava näkemys tästä aiheesta. Sen alkuperästä nykyiseen kehitykseen, mukaan lukien sen mahdolliset seuraukset, tavoitteemme on tarjota globaali ja täydellinen näkökulma, jonka avulla lukijamme ymmärtävät täysin Väinö Tuomaala:n merkityksen maailmassa, jossa elämme.

Väinö Tuomaala vuonna 1973.

Väinö Oskari Tuomaala (30. elokuuta 1916 Evijärvi – 2. huhtikuuta 1975 Kurikka) oli suomalainen kansanperinteen kerääjä, museomies ja kotiseutuneuvos.[1]

Tuomaalan vanhemmat olivat talollinen Kaarle Kustaa Matinpoika Tuomaala ja Maria Seliina Marintytär Lahti. Tuomaala kävi Vaasan kauppakoulun ja toimi sitten Järvikunnan Osuuskaupan, Lappajärven Osuuskaupan ja Osuusliike Virtain myymälänhoitajana vuosina 1938–1945. Tämän jälkeen Tuomaala oli Etelä-Pohjanmaan maakuntaliiton palveluksessa kotiseutusihteerinä ja vt. toiminnanjohtajana 1945–1966. Hän oli maakuntaliiton hallituksen jäsen 1939–1945.[1]

Tuomaala oli lisäksi muun muassa Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseuran kotiseutusihteerinä 1950–1953, Etelä-Pohjanmaan Pienteollisuusliiton sihteerinä 1950–1953 ja Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Pohjanmaan rahaston asiamiehenä 1963–1975. Hän toimi sukututkimuksen opettajana Seinäjoen työväenopistossa 1964–1975. Tuomaala sai Seinäjoen kaupungin kulttuuripalkinnon 1973[2], ja vuonna 1969 hän sai ensimmäisenä Suomessa kotiseutuneuvoksen arvonimen.[3]

Tuomaala keräsi runsaasti kansanperinnettä, kuten kansantarinoita, paikannimitietoja ja murresanastoa. Tuomaalaa enemmän kansanperinneaineistoa ovat keränneet vain Elias Lönnrot ja Samuli Paulaharju. Hän teki kansanperinteen keruumatkoja keskittyen erityisesti Etelä-Pohjanmaan alueeseen sekä perusti useita pitäjä- ja nuorisoseuroja. Hän perusti vuonna 1960 kotikyläänsä Evijärven Kerttuankylään Suomen suurimman talonpoikaismuseotalon, Väinöntalon – Järviseudun Museon, joka koostuu 19 eri rakennuksesta ja jossa on koottuna noin 20 000 museoesinettä.[1]

Tuomaala kuoli liikenneonnettomuudessa vuonna 1975.[4][1] Väinö Tuomaalan poika oli kansanedustaja Juhani Tuomaala.

Kirjallista tuotantoa

  • Kotiseututyön opas : ohjeita kotiseutuasiainharrastajille. Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto, Seinäjoki 1946
  • Evijärven Kultalahti 1548–1953. Evijärvi-seuran julkaisuja 2. Vaasa 1953
  • Haapajärvenkylän asutushistoriaa. Evijärvi-seuran julkaisuja 1. Vaasa 1953
  • Järviseudun entisyyttä ; Erkki Lammin kertomaa ; koonnut Väinö Tuomaala. Lappajärvi-seuran julkaisuja n:o 1. Lappajärvi 1959, 1996
  • Evijärven seurakunnan alkuvaiheita : Evijärven seurakunnan 200-vuotisjuhlassa 6. 6. 1960 julkaisijan pitämä juhlaesitelmä. Järviseudun museon julkaisuja 1. Vaasa 1960
  • Lappajärven Murtoniemi 1624–1960. Lappajärvi-seuran julkaisuja n:o 2. Vaasa 1960
  • Runo Soinin kirkosta : runoa ja tarinaa seurakunnan syntyajoilta. Järviseudun museon julkaisuja 2. Seinäjoki 1963
  • Evijärven Väinöntalo ; museon kuvailu Väinö Tuomaala ; alkukirjoitus Kustaa Vilkuna ; piirrokset Pirkko Puurunen ; toimittaja Toivo Vuorela. Väinö Tuomaalan museosäätiö, Seinäjoki 1966
  • Tarujen Pyhävuori. Järviseudun museon julkaisuja 3. Evijärvi 1966
  • Erkki Lahti, pohjalainen kuvanveistäjä 1816–1858. Järviseudun museon julkaisuja 5. Seinäjoki 1967
  • Tarujen Simpsiö. Lapuan kaupunki, Lapua 1978
  • Kansan kertomaa Alavudelta ; muistiinkirjoittanut Väinö Tuomaala. Alavus-seura, Alavus 2015, alun perin julkaistu 1951

Toimitustöitä

  • Eteläpohjalaisia elämäkertoja I–II. Etelä-Pohjanmaan Maakuntaliitto, Seinäjoki 1963–1965
  • Etelä-Pohjanmaa 1970-luvulla ; toimittajat Reino Ala-Kulju, Teuvo Lagerstedt ja Väinö Tuomaala. Kytösavut 11. Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto, Seinäjoki 1971

Lähteet

  1. ↑ a b c d Väinöntalo – Järviseudun museo : Perustietoa Väinö Tuomaalasta
  2. ↑ Seinäjoen kulttuuripalkinto Väinö Tuomaalalle. Järviseudun Sanomat, 13.12.1973, nro 50, s. 2. Järviseutu-seura. (suomeksi)
  3. ↑ Väinö Tuomaalasta ensimmäinen kotiseutuneuvos. Järviseudun Sanomat, 15.8.1969, nro 33, s. 1. Järviseutu-seura. (suomeksi)
  4. ↑ Väinö Tuomaala menehtyi autoonnettomuudessa. Järviseudun Sanomat, 10.4.1975, nro 15, s. 3. Järviseutu-seura. (suomeksi)