Valeri Gerasimov

Nykyään Valeri Gerasimov:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle ihmisjoukolle ympäri maailmaa. Tekniikan ja globalisaation myötä Valeri Gerasimov:n merkitys on kasvanut yhteiskunnan eri alueilla. Politiikasta tieteeseen Valeri Gerasimov on osoittanut vaikutuksensa merkittävillä tavoilla. Tässä artikkelissa tutkimme Valeri Gerasimov:n eri puolia ja ulottuvuuksia ja analysoimme sen merkitystä ja merkitystä nykymaailmassa. Lisäksi tarkastelemme sen vaikutuksia eri sektoreihin ja sen mahdollisuuksia muuttaa tulevaisuutta.

Valeri Gerasimov
Henkilötiedot
Syntynyt8. syyskuuta 1955
Kazan, Neuvostoliitto
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t)  Venäjä
Sotilasarvo kenraali

Valeri Vasiljevitš Gerasimov (ven. Валерий Васильевич Герасимов; s. 8. syyskuuta 1955 Kazan)[1] on venäläinen kenraali.[2][3] Hän on Venäjän asevoimien pääesikunnan päällikkö[1], joka nousi asemaansa marraskuussa 2012. Hän on myös Venäjän varapuolustusministeri.[3]

Gerasimov palveli Neuvostoliitossa armeijan panssaridivisioonissa. Gerasimov kohosi Pohjois-Kaukasian sotilaspiirin 58. armeijan esikuntapäälliköksi vuonna 1999, ennen toisen Tšetšenian sodan alkua. Journalisti Anna Politkovskaja kuvasi Gerasimovia "kunnian mieheksi".[4] Hän toimi komentajana toisessa Tšetšenian sodassa. Vuosina 2003–2005 Gerasimov oli Kaukoidän sotilaspiirin esikuntapäällikkö ja myöhemmin Leningradin ja Moskovan sotilaspiirien komentaja.[4] Venäjän presidentti Vladimir Putin nimitti Gerasimovin asevoimien pääesikunnan päälliköksi 2012. Hän seurasi Nikolai Makarovia.[4] Lisäksi Gerasimov johti sotilasoperaatioita Ukrainassa vuonna 2014, Syyriassa ja vuonna 2022 jälleen Venäjän hyökkäyksessä Ukrainaan.[2] Hänen roolinsa Krimin miehityksessä oli keskeinen.[3]

Gerasimovia on virheellisesti pidetty venäläisen hybridisodankäynnin isänä. Termin luonut Mark Galeotti on toistuvasti kiistänyt tämän käsityksen.[2]

Gerasimov on saanut Vladimir Putinilta Venäjän federaation sankarin arvonimen.[3]

Toukokuussa 2023 Gerasimov väitettiin selvinneen täpärästi Ukrainan iskun alta Itä-Ukrainassa, tai joidenkin ukrainalaisten lähteiden mukaan kuolleen, eikä hän nähty julkisuudessa.[5]

Gerasimov nähtiin vasta syyskuun alussa 2022 seuraamassa Vostok-2022-sotaharjoituksia Venäjän kaukoidässä.[6] Tammikuun 11. päivänä 2023 hänet nimitettiin Ukrainan erityissotilasoperaation johtajaksi. Kenraali Sergei Surovikinista, joka oli aiemmin johtanut operaatiota, tuli hänen apulaisensa.

Tammikuussa 2024 ukrainalaiset levittivät tietoja, että Gerasimov olisi kuollut Sevastopolissa Ukrainan ohjusiskussa. Lisäksi vihjattiin että hän olisi haavoittunut Ukrainan erikoisjoukkojen operaatiossa Venäjän Belgorodissa tämän jälkeen.[7][8] Uutinen paljastui kuitenkin Ukrainan propagandaksi.

Kesäkuussa 2024 Haagin kansainvälinen rikostuomioistuin antoi Gerasimovista pidätysmääräyksen syyttäen tätä siviilejä vastaan hyökkäämisestä Ukrainassa.[9]

Lähteet

  1. ↑ a b Gerasimov Valery The database “PUTIN'S LIST”. 10.6.2024. Viitattu 25.6.2024. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Shoigu and Gerasimov: Masters of Putin's wars France 24. 4.3.2022. Viitattu 25.6.2024. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d Tässä on Putinin sisäpiiri, joka päättää sodasta Iltalehti. Viitattu 25.6.2024.
  4. ↑ a b c Profile: Russia's new military chief Valery Gerasimov BBC News. 9.11.2012. Viitattu 25.6.2024. (englanniksi)
  5. ↑ Hakala, Pekka: Ukrainan sota | Venäjän asevoimien komentajan kerrotaan selvinneen täpärästi Ukrainan iskun alta Itä-Ukrainassa Helsingin Sanomat. 2.5.2022. Viitattu 29.8.2022.
  6. ↑ Putin shown in tense encounter with chief of staff at Far East war games Reuters. 6.9.2022. Viitattu 25.6.2024. (englanniksi)
  7. ↑ Ukrainan tiedustelujohtaja hämmentää huhumyllyä: Väittää, että ”korkean profiilin venäläinen” haavoittui vakavasti Iltalehti. Viitattu 25.6.2024.
  8. ↑ Huhumylly: Venäjän väitetään kärsineen niin vakavan iskun, että Ukrainakaan ei usko sitä todeksi Iltalehti. Viitattu 25.6.2024.
  9. ↑ International court seeks arrest of Russian officials over attacks on Ukrainian civilian targets AP News. 25.6.2024. Viitattu 25.6.2024. (englanniksi)