Valtionrautatiet

Nykymaailmassa Valtionrautatiet on aihe, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Syntymisestään lähtien Valtionrautatiet on synnyttänyt intensiivistä ja intohimoista keskustelua, joka on herättänyt ristiriitaisia ​​mielipiteitä ja johtanut ajatustenvaihtoon, joka on rikastanut kulttuurista ja sosiaalista panoraamaa. Koska Valtionrautatiet jatkaa resonoimista nyky-yhteiskunnassa, on välttämätöntä tutkia kaikki tähän ilmiöön liittyvät näkökohdat sen alkuperästä sen mahdollisiin seurauksiin tulevaisuudessa. Tässä artikkelissa perehdymme Valtionrautatiet:n kiehtovaan maailmaan, tutkimme sen monia puolia ja tarjoamme panoraamanäkymän ymmärtääksemme paremmin sen vaikutusta elämäämme.

Valtionrautateiden liikemerkki 1985–1995 ja VR-yhtymän liikemerkki 1995–2009. Logo oli aluksi sininen ja myöhemmin punainen.
Presidentti Urho Kekkosen vapaalippu Suomen rataverkolle (1982). Kuvassa myös vanha siipipyörälogo.

Valtionrautatiet (lyh. VR, ruots. Statsjärnvägarna, vuoteen 1922 asti Suomen Valtion Rautatiet eli SVR) oli Suomen valtiollinen rautatielaitos, joka ylläpiti valtakunnallista rataverkkoa ja harjoitti sillä verkolla rautatieliikennettä sekä sitä tukevaa autoliikennettä. Rautatiehallituksen pääjohtaja oli samalla myös Valtionrautateiden päällikkö.[1]

Historia

Etenkin alkuaikoinaan Valtionrautatiet pyrki kehittämään suomalaisten rautatieasemien ulkomuotoa. Valtionrautatiet perusti Valtionrautateiden keskuspuutarhan Hyvinkäälle vuonna 1873.

Vuonna 1886 Valtionrautatiet työllisti yli 3 500 ihmistä, vuonna 1910 yli 15 000 ja ennen talvisotaa lähes 30 000. Työntekijöihin kuuluivat muun muassa veturinkuljettajat, konduktöörit, sähköttäjät, ratavartijat, siivoojat sekä raiteiden kunnossapidon työntekijät ja konepajatyöntekijät. Mukaan ei kuitenkaan lueta radanrakentajia.[2]

Valtionrautatiet aloitti toiminnan tieliikenteessä vuonna 1929 käynnistämällä kotiinkuljetuspalvelun. Se oli vastaus autoistumisen aiheuttamaa kilpailua vastaan. Kymmenessä vuodessa toiminta laajentui 30 paikkakunnalle. Vuonna 1931 rautatielaitos käynnisti myös oman linja-autoliikenteen.[3] Sen osuus koko Suomen linja-autoliikenteestä oli kuitenkin vähäinen, ja toiminta lakkautettiin vaiheittain vuosina 1966–1971.[4]

Yhtiöitys

Valtionrautatiet toimi liikenneministeriön alaisuudessa valtion keskusvirastomuotoisena laitoksena vuoteen 1989 asti, jolloin siitä muodostettiin niin sanottu uusimuotoinen liikelaitos, jonka taloudenpito oli irrotettu valtion talousarviosta.

1. heinäkuuta 1995 Valtionrautatiet yhtiöitettiin ja jaettiin kahtia. Siinä yhteydessä muodostettiin valtion rataverkkoa ylläpitävä Ratahallintokeskus (nyk. osa Väylävirastoa) ja liikenteen rataverkolla hoitava osakeyhtiömuotoinen VR-Yhtymä.

Pääjohtajat

Mainoslauseet

Yhtiön mainoslauseita eli sloganeita ovat olleet: Kiskoilla on aina kesäkeli[6] ja Junassa on hauska matkustaa. Jälkimmäinen oli Autoliiton Moottori-lehden mukaan käytössä vuonna 1985. Samalla uusi logo korvasi aiemman, niin kutsutun siipipyörä-tunnuksen.

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Pääjohtajakunta, s. 258–260. SKS, Helsinki 2005.
  2. ↑ Kallio, Kalle: Ratajätkät – Rautatienrakentajien kokemukset 1857–1939, s. 77. SKS Kirjat, 2022. ISBN 978-951-858-314-4
  3. ↑ Zetterberg 2012, s. 172–173
  4. ↑ Zetterberg 2012, s. 277
  5. ↑ Zetterberg 2012, s. 535
  6. ↑ Veturimies 1/2010 (Arkistoitu – Internet Archive) s. 19