Vapauden peruskirja

Tässä artikkelissa tutkimme Vapauden peruskirja:tä ja sen vaikutusta moderniin yhteiskuntaan. Vapauden peruskirja on aihe, joka on viime vuosina kiinnittänyt tutkijoiden, ammattilaisten ja suuren yleisön huomion. Sen merkitys vaihtelee poliittisista ja taloudellisista näkökohdista sosiaalisiin ja kulttuurisiin kysymyksiin. Lisäksi Vapauden peruskirja on herättänyt keskustelua ja kiistoja eri sidosryhmien keskuudessa, mikä tekee siitä erittäin mielenkiintoisen keskustelun ja analyysin aiheen. Tämän artikkelin avulla perehdymme Vapauden peruskirja:n monimutkaisuuteen ja sen seurauksiin tavoitteenamme tarjota kattava näkemys tästä nykypäivän niin tärkeästä aiheesta.

ANC:n Vapauden peruskirjan 10-vuotisjuhliin julkaisema kirja, joka sisälsi Ruth Firstin esipuheen.
Vapauden peruskirjan muistomerkki Kliptownissa.

Vapauden peruskirja (engl. Freedom Charter) on ANC:n, SAIC:n, Värillisten kansalliskongressin ja Etelä-Afrikan ammattijärjestöjen keskusliitton SACTU:n yhteinen asiakirja, jota käsiteltiin 25. - 26. kesäkuuta 1955 suuressa kansankongressiksi kutsutussa kokouksessa pienessä Kliptownin kylässä lähellä Sowetoa. Kokoukseen osallistui yli 3 000 delegaattia. Vaikka poliisi hajotti kokouksen ennen kuin peruskirja ehdittiin kokonaisuudessaan hyväksyä, suurin osa sen pykälistä ehdittiin vahvistaa. Vapauden peruskirja edusti järjestöjen yhteistä visiota uudesta, demokraattisesta Etelä-Afrikasta.[1]

Vapauden peruskirjan lähtökohtana oli, että Etelä-Afrikan tulisi olla roduton yhteiskunta, jossa millään kansanryhmällä ei olisi erityisoikeuksia tai -vapauksia. Kaikkia ihmisiä tulisi myös kohdella lain edessä tasavertaisesti ja maa tulisi jakaa niiden kesken, jotka viljelevät sitä. Vapauden peruskirjan mukaan kansan tulisi myös "saada osuus maan varallisuudesta", mikä usein, erityisesti Kansallispuolueen propagandassa, tulkittiin kaikkien maassa toimivien yritysten sosialisoimiseksi. [2]

Lähteet

  1. ↑ Freedom Charter South African History Online. Viitattu 31.5. 2010. (englanniksi)
  2. ↑ The Freedom Charter Adopted at the Congress of the People, Kliptown, on 26 June 1955 (Arkistoitu – Internet Archive)