Veijo-Lassi Holopainen

Tässä artikkelissa tutkimme Veijo-Lassi Holopainen:tä eri näkökulmista ja syvennymme sen alkuperään, vaikutuksiin ja merkitykseen nyky-yhteiskunnassa. Ilmestymisestään lähtien Veijo-Lassi Holopainen on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa ja on herättänyt keskustelua, kiinnostusta ja monenlaisia ​​tunteita. Kattavan analyysin avulla syvennymme Veijo-Lassi Holopainen:n ympärillä oleviin vivahteisiin ja monimutkaisuuteen ja pyrimme ymmärtämään sen historiallista merkitystä, sen vaikutusta nykyhetkeen ja sen heijastusta tulevaisuuteen. Riippumatta siitä, oletko alan asiantuntija tai vain utelias oppimaan lisää, tämän artikkelin tarkoituksena on tarjota täydellinen ja rikastuttava käsitys Veijo-Lassi Holopainen:stä.

Veijo-Lassi Aukusti Holopainen (26. kesäkuuta 1921 Kuopio – 8. tammikuuta 2006 Pori)[1] oli suomalainen maahockeypelaaja, pesäpalloilija ja urheilutoimittaja.

Holopainen pelasi Suomen maahockeymaajoukkueen maalivahtina vuosina 1950–1954 ja edusti Suomea Helsingin 1952 olympialaisissa. Torpan Poikien joukkueessa hän saavutti maahockeyn SM-hopeaa vuosina 1951 ja 1952[2].

Pesäpallon SM-sarjassa Holopainen pelasi vuosina 1946–1957[2] ja saavutti Jyväskylän Kirin joukkueessa SM-hopeaa vuonna 1949. Itä–Länsi-otteluun hänet valittiin vuonna 1956[3]. Hän kilpaili myös keilailussa ja golfissa.

Nimimerkkiä ”Veho” käyttänyt Holopainen teki pitkän työuran urheilutoimittajana. Hän aloitti jyväskyläläisen Sisä-Suomen palkkalistoilla vuonna 1945, ja Urheilun, Ilta-Sanomien, Helsingin Sanomien ja Urheilun Valokeilan kautta hän päätyi Satakunnan Kansaan, jonka urheiluosaston päällikkö hän oli vuodet 1956–1986. Hän oli Porin Urheilutoimittajien Kerhon perustajajäsen sekä ensimmäinen puheenjohtaja vuosina 1964–1967 ja 1970–1971[2].

Heinäkuussa 1953 Holopainen päätyi itse lehtijuttujen aiheeksi, kun hän toimittajaystävänsä Jussi Suomalaisen kanssa ui Porkkalan vuokra-alueelle ja joutui neuvostoliittolaisten vangitsemaksi. Heidät vapautettiin vasta neljä päivää myöhemmin. [4]

Saavutukset

Pelaajana

Julkaisuja

  • Rosenlewin Urheilijat -38:n 25-vuotishistoriikki (1963)
  • Porin Golfkerhon 50-vuotishistoriikki (1989)
  • Porin Narukerän 30-vuotishistoriikki (1995)
  • Meklari Elias (1989)
  • Enkä ollut vakooja (1995) [6]
  • Urheilutoimittaja – kirotun viehättävä ammatti (2001) [7]

Lähteet

  • Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 70. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7

Viitteet

  1. ↑ Muistokirjoitus, Helsingin Sanomat, Artikkelin verkkoversio
  2. ↑ a b c Vesa-Matti Peltola: Yhtä ja toista Urheilukunniamme puolustajista, osa 10. Urheilutietäjän kesä, 2006, s. 40.
  3. ↑ Raevuori, Antero; Arponen, Antti O. & Hannus, Matti: Urheilu 2000 – 1. osa, s. 353. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19377-1
  4. ↑ Hakalax, Jari: Mitä tapahtui urheilussa 1953 Suomen urheilutietäjät. Viitattu 10.1.2008.
  5. ↑ Itä-Länsi-pelaajat joukkueittain, miehet Rasilainen, Matti. Viitattu 22.4.2018.
  6. ↑ Vesa-Matti Peltola: Yhtä ja toista Urheilukunniamme puolustajista, osa 2. Urheilutietäjän kesä, 2002, s. 21.
  7. ↑ Peltola, Vesa-Matti (toim.): Suomalaisia urheilukirjoja vuodelta 2001 Suomen urheilutietäjät. Viitattu 10.1.2008.


Suomen joukkue – Maahockey kesäolympialaisissa 1952

Kaarlo Einiö | Pentti Elo | Erkki Heikkilä | Veijo-Lassi Holopainen | Helge Korhonen | Keijo Kuusela | Risto Lamppu | Reino Lindroos | Esko Salminen | Toivo Salminen | Esko Silvennoinen | Tauno Timoska | Varamiehet: Esko Kiviaho | Keijo Lehtonen | Pentti Paasonen