Veitsikalat (heimo)

Nykyään Veitsikalat (heimo):stä on tullut yleinen kiinnostava aihe, joka on kiinnittänyt suuren yleisön huomion. Veitsikalat (heimo):n merkitys on synnyttänyt keskustelua, joka vaihtelee poliittisista ja yhteiskunnallisista piireistä jokapäiväisiin keskusteluihin. Vuosikymmenten ajan Veitsikalat (heimo) on ollut tutkimuksen ja tutkimuksen kohteena eri tiedonaloilla, mikä on synnyttänyt valtavasti kertynyttä tietoa sen merkityksestä ja vaikutuksista nyky-yhteiskuntaan. Tässä artikkelissa tutkimme Veitsikalat (heimo):n eri puolia ja sen vaikutusta jokapäiväiseen elämäämme sekä analysoimme sen kehitystä ajan mittaan ja sen tulevia vaikutuksia.

Veitsikalat
Veitsikala (Gymnotus carapo)
Veitsikala (Gymnotus carapo)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset
Eucarya
Kunta: Eläinkunta
Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset
Chordata
Alajakso: Selkärankaiset
Vertebrata
Luokka: Viuhkaeväiset
Actinopterygii
Lahko: Veitsikalat
Gymnotiformes
Heimo: Veitsikalat
Gymnotidae
Rafinesque, 1810
Suvut[1]
  • Electrophorus
  • Gymnotus
Katso myös

  Veitsikalat (heimo) Wikispeciesissä
  Veitsikalat (heimo) Commonsissa

Veitsikalat (Gymnotidae) on veitsikalojen lahkoon kuuluva heimo. Heimon lajeja tavataan Keski- ja Etelä-Amerikan makeista vesistä. Toisinaan eräitä veitsikalalajeja pidetään myös akvaariokaloina.

Lajit ja anatomia

Varhaisimmat veitsikalojen heimoon kuuluvien lajien fossiilit on ajoitettu mioseenikaudelle. Heimoon kuuluu 2 sukua ja 33 lajia. Aikaisemmin sähköankeriaan (Electrophorus electricus) katsottiin muodostavan oman sähköankeriaiden (Electrophoridae) heimonsa, mutta laji on sittemmin siirretty osaksi veitsikalojen heimoa. Heimon suurin laji on sähköankerias, joka voi saavuttaa 2,2 metrin pituuden. Gymnotus-suvun lajit kasvavat suurimmillaan 60–100 cm pitkiksi. Tyypillisiä piirteitä ovat pitkä ja ankeriasmainen ruumis, selkäevän puuttuminen ja hyvin pitkä pyrstöstä lähes kalan kuonoon asti ulottuva peräevä. Veitsikaloilla on sähköelin, jolla ne pysytyvät tuottamaan sähköpurkauksia. Voimakkaimman purkauksen tuottaa sähköankerias, joka voi tuottaa jopa 600 V:n purkauksen. Gymnotus-suvun lajien tuottama sähkökenttä on huomattavasti heikompi. Monet veitsikalat voivat elää vähähappisissa olosuhteissa ja hengittää happea myös ilmasta.[1][2][3]

Levinneisyys ja elintavat

Veitsikalalajien levinneisyys ulottuu Meksikon eteläosista ja Keski- ja Etelä-Amerikan läpi Argentiinaan. Ne elävät hitaasti virtaavissa joissa ja järvissä sekä soilla. Veitsikalat käyttävät sähköelintään saaliseläinten, kalojen ja äyriäisten, paikantamiseen ja ympäristönsä tarkkailuun. Eräät lajit kuten veitsikala (Gymnotus carapo) ovat paikallisesti tärkeitä ruokakaloja.[1][2][3]

Lähteet

  1. ↑ a b c Nelson, Joseph S.: Fishes of the world, s. 186. Chichester: John Wiley and Sons, 2006. ISBN 978-0-471-25031-9 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 14.07.2013. (englanniksi)
  2. ↑ a b Family Gymnotidae (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 14.7.2013. (englanniksi)
  3. ↑ a b Tim M. Berra: Freshwater Fish Distribution, s. 244-246. University of Chicago Press, 2007. ISBN 9780226044422 Teoksen verkkoversio Viitattu 14.07.2013. (englanniksi)