Tässä artikkelissa aiomme tutkia Vihdin pappila:tä eri näkökulmista ja analysoida sen vaikutusta tämän päivän yhteiskuntaan ja sen merkitystä eri alueilla. Vihdin pappila on ollut tutkimuksen ja kiinnostuksen kohde läpi historian, mikä saa meidät pohtimaan sen vaikutusta nykymaailmaan. Syvän ja yksityiskohtaisen analyysin avulla yritämme valaista sitä ympäröivät eri näkökohdat sen historiasta sen mahdolliseen kehitykseen tulevaisuudessa. Tavoitteena on tarjota täydellinen ja rikastuttava yleiskatsaus, jonka avulla voimme paremmin ymmärtää Vihdin pappila:n roolia jokapäiväisessä elämässämme.
Vihdin pappila | |
---|---|
Vichtis prästgård | |
![]() Vihdin pappila. |
|
Sijainti | Vihdin kirkonkylä, Vihti |
Rakennustyyppi | Pappila |
Valmistumisvuosi | 1855 |
Suunnittelija | Intendenttikonttori |
Rakennuttaja | Vihdin seurakunta |
Omistaja | Vihdin seurakunta |
Runkorakenne | Hirsi |
Julkisivumateriaali | Laudoitus |
Verkkosivut | |
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla |
Vihdin pappila on Vihdin kirkonkylässä sijaitseva vanha vuonna 1855 rakennettu pappila. Pappila sijaitsee rinteessä Vihdin seurakuntatalon takana ja rakennuksen omistaa Vihdin seurakunta, jonka varhaiskasvatuksen toimitilat sijaitsevat pappilassa nykyisin. Seurakunta myös vuokraa pappilaa erilaisiin tilaisuuksiin.[1]
Vihdin nykyinen pappila rakennettiin vuonna 1855 entisten huonossa kunnossa olevien rakennusten tilalle. Pappila on valmistunut Intendenttikonttorin piirustusten mukaan, mutta rakennusta on myöhemmin muutettu esimerkiksi laajentamalla sitä. Vuonna 1938 Vihdin pappilan leivintupa ja väentupa muutettiin kanttorilaksi. Pappilan maille 1811 rakennetun suuren, kolmikerroksisen viljamakasiinin on suunnitellut kapteeni C. F. Arnkihl.[2]
Pappila on lautapeitteinen, osin kaksikerroksinen puurakennus, jonka tunnistettavimpia piirteitä on muun muassa lasitettu kuisti.[1]
Vihdin pappila kuuluu osaksi Vihdin kirkonkylän ja Vanhalan viljelymaiseman muodostamaa valtakunnallisesti merkittävää rakennettua ympäristöä, joka on Museoviraston suojelema kokonaisuus.[3]