Viinimäkikotilo

Tässä artikkelissa käsitellään aihetta Viinimäkikotilo, joka on viime aikoina herättänyt suurta kiinnostusta ja kiistaa. Viinimäkikotilo on aihe, joka on kiinnittänyt kaikenikäisten ja -taustaisten ihmisten huomion, koska sen merkitys ylittää rajat ja kontekstit. Ilmestymisestään lähtien Viinimäkikotilo on herättänyt paljon keskustelua, ja sitä ovat tutkineet ja analysoineet niin asiantuntijat kuin harrastajatkin. Tässä artikkelissa tarkastellaan Viinimäkikotilo:een liittyviä eri näkökohtia, mukaan lukien sen alkuperä, kehitys, vaikutus ja mahdolliset tulevaisuuden vaikutukset. Samoin tarkastellaan erilaisia ​​näkökulmia ja mielipiteitä Viinimäkikotilo:stä, tavoitteena tarjota täydellinen ja tasapainoinen näkemys tästä aiheesta.

Viinimäkikotilo
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Nilviäiset Mollusca
Luokka: Kotilot Gastropoda
Lahko: Keuhkokotilot Pulmonata
Heimo: Tarhakotilot Helicidae
Suku: Helix
Laji: pomatia
Kaksiosainen nimi

Helix pomatia
Linnaeus, 1758

Katso myös

  Viinimäkikotilo Wikispeciesissä
  Viinimäkikotilo Commonsissa

Kaksi viinimäkikotiloa
Parittelu käynnissä
Viinimäkikotilon tyhjiä kuoria.

Viinimäkikotilo (Helix pomatia) on tarhakotiloiden heimoon kuuluva kotilolaji. Suomessa esiintyvistä kotiloista se on kookkain[2].

Koko ja ulkonäkö

Kotilon jalalla voi olla pituutta 6–7 cm. Kuori on oikeakierteinen, halkaisijaltaan noin 4–5 cm ja väriltään harmaa, keltainen tai ruskehtava.

Levinneisyys ja historia

Viinimäkikotiloa esiintyy Etelä- ja Keski-Euroopassa laajoilla alueilla, ja se on viety Pohjoismaihin, Amerikkaan ja Britteinsaarille. Suomessa se elää lähinnä maan lounaisosassa. Laji ei kuulu Suomen alkuperäislajistoon, vaan sen on oletettu tulleen maahan keskiajalla munkkien mukana, jotka käyttivät sitä ravinnokseen paaston aikana.

Elinympäristö

Kotilo viihtyy niityillä ja pensaikossa, erityisesti mäkisessä maastossa. Se talvehtii kaivamassaan muutaman kymmenen senttimetrin syvyisessä onkalossa.

Lisääntyminen

Vaikka viinimäkikotilot ovat kaksineuvoisia, ne parittelevat touko-kesäkuun vaihteessa. Kotilot etsivät toisensa hajun perusteella ja aloittavat parittelun, joka voi kestää tunteja. Kotiloiden parittelu alkaa kotiloiden noustessa ”pystyasentoon” anturat vastakkain. Ne aloittavat parittelun koskettelemalla toisiaan alemmilla tuntosarvillaan toisen kotilon lemmennuolen kohdalta. Kotilot näyttävät toisilleen posen kohdalta kohoavat lemmennuolet ja ”ampuvat” ne toisen kotilon lemmennuoleen ja siirtävät siemennesteet toiseen kotiloon. Tämä vaihe kestää vain muutamia sekunteja. Parittelun jälkeenkin kotilot saattavat olla toisissaan kiinni monia tunteja. Kotilo kaivaa 2–4 senttimetriä syvän onkalon, jonne se parin päivän aikana laskee 10–100 halkaisijaltaan 4–6-millimetristä kalsiumkarbonaatin peittämää munaa. Sen jälkeen se täyttää onkalon, josta poikaset kuoriutuvat 7–14 päivän kuluessa.

Ravinto

Suomessa viinimäkikotilo syö luonnossa muun muassa voikukanlehtiä ja eri pensaiden lehtiä. Ne tekevät harvoin suurta tuhoa puutarhoille, sillä ne syövät myös etanoiden munia ja raatoja.

Lähteet

  1. ↑ Neubert, E.: Helix pomatia IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 10.8.2014. (englanniksi)
  2. ↑ Härkälä, Matti: Vaajakoskelta löytyi kaksi viinimäkikotiloa 13.5.2008. Keskisuomalainen. Viitattu 4.12.2008.

Aiheesta muualla