Viipurin manifesti

Nykymaailmassa Viipurin manifesti:stä on tullut monia ihmisiä kiinnostava ja keskustelunaihe. Viipurin manifesti on aihe, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi joko sen merkityksen vuoksi nyky-yhteiskunnassa, työelämässä tai merkityksessään ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Vuosien varrella Viipurin manifesti:stä ja sen vaikutuksista on keskusteltu, mikä on synnyttänyt ristiriitaisia ​​mielipiteitä ja kasvavaa kiinnostusta ymmärtää sen vaikutuksia eri alueilla. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Viipurin manifesti:n aihetta ja sen eri näkökohtia analysoimalla sen merkitystä, merkitystä ja mahdollisia seurauksia tulevaisuudessa.

Viipurin manifestin allekirjoittajia saapuneena Viipurin rautatieasemalle.
Viipurin manifesti


Viipurin manifesti (myös Viipurin vetoomus) oli 22. heinäkuuta 1906 annettu julkilausuma, jossa osa keisari Nikolai II:n hajottaman Venäjän duuman jäsenistä vaati kansalaisia passiiviseen vastarintaan hallitusta vastaan. Sitä pidetään osana Venäjän vuoden 1905 vallankumousta.

Kapinallisina pidetyt duuman jäsenet kokoontuivat istuntoonsa duuman hajottamista seuranneena päivänä Viipurin Hotelli Belvedereen.[1] Paikka valittiin Suomen suuriruhtinaskunnan puolelta, koska sen viranomaisilla ei ollut toimivaltaa duuman jäsenten suhteen. Osallistujat koostuivat lähinnä Perustuslaillisdemokraattisen puolueen edustajista eli ”kadeteista” ja trudovikeista.[2]

Kokous keskeytyi toisena kokouspäivänä, kun kuvernööri Nikolai von Rechenberg ja Viipurin linnoituksen komendantti ryhtyivät vaatimaan sen hajaantumista. Komendantti uhkasi julistaa Viipuriin sotatilan, ellei kokousta lopeteta. Kokous ehti kuitenkin saada valmiiksi hallituksenvastaisen manifestinsa.[3]

Manifesti sisälsi kolme kehotusta, joissa kansalaisia pyydettiin lopettamaan verojen maksu, kieltäytymään asepalveluksesta ja ryhtymään yleiseen kansalaistottelemattomuuteen. Manifestin iskulause oli Ei kopeekkaakaan veroa, ei ainoatakaan miestä sotaväkeen. Sillä ei ollut toivottua vaikutusta, mutta siitä seurasi levottomuuksia eri puolilla Venäjää sotilaskapinoiden muodossa. Yksi seuranneista sotilaskapinoista oli Viaporin kapina. Uudeksi pääministeriksi tullut Pjotr Stolypin järjesti kiellon, joka esti Viipurin manifestin allekirjoittajia asettumasta ehdolle seuraaviin duumanvaaleihin maaliskuussa 1907.[4][3]

Manifestin allekirjoittaneet

Duuman puheenjohtajiston jäsenet

Kadettipuolueen jäsenet

Trudovikki-puolueen jäsenet

Sosiaalidemokraattisen puolueen jäsenet

Muslimiliiton edustajat

Itsehallintoalueiden edustajat

Demokraattisen reformipuolueen edustajat

Lähteet

  1. ↑ Duumalla historialliset istunnot Taurian palatsissa 28.4.2006. Turun Sanomat. Arkistoitu 24.10.2014. Viitattu 24.10.2014.
  2. ↑ The First Duma. History Learning Site (Web Archive 2013). Viitattu 29.4.2020.
  3. ↑ a b Tanner, Väinö: Nuorukainen etsii sijaansa yhteiskunnassa, s. 231-232. Tammi, 1951.
  4. ↑ The Second Duma. History Learning Site (Web Archive 2012). Viitattu 29.4.2020.