Perustuslaillisdemokraattinen puolue

Tässä artikkelissa analysoimme Perustuslaillisdemokraattinen puolue:n vaikutusta moderniin yhteiskuntaan. Perustuslaillisdemokraattinen puolue on viime vuosina noussut aihe, joka on herättänyt keskustelua ja kiistoja eri aloilla. Kautta historian Perustuslaillisdemokraattinen puolue:llä on ollut ratkaiseva rooli ihmiskunnan evoluutiossa, ja se on vaikuttanut poliittisiin, sosiaalisiin, taloudellisiin ja kulttuurisiin näkökohtiin. Tämän artikkelin aikana tutkimme erilaisia ​​näkökulmia Perustuslaillisdemokraattinen puolue:een ja käsittelemme sen merkitystä nykyisessä kontekstissa ja sen mahdollisuuksia muokata tulevaisuutta. Lisäksi tutkimme Perustuslaillisdemokraattinen puolue:n eettisiä ja moraalisia seurauksia sekä sen mahdollisia pitkän aikavälin seurauksia.

 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Pavel Nikolajevitš Miljukov

Perustuslaillisdemokraattinen puolue (ven. Конституцио́нно-демократи́ческая па́ртия, Konstitutsionno-demokratitšeskaja partija), lyh. KD, josta venäjäksi lausutuista kirjaimista (ka de) johdettu perustuslaillisdemokraatin rinnakkaisnimitys kadetti, myös Kansan vapauden puolue (ven. Па́ртия Наро́дной Свобо́ды, Partija Narodnoi Svobody) perustettiin Venäjällä 1905 kuuluisan historioitsijan Pavel Miljukovin johdolla hänen vapauduttuaan vankilasta.

Puolueelle tuli nimensä vuoksi oman kansan talonpoikien parissa vielä oudompi maine kuin kadetit, kun lyhenne "konokradi" tarkoittaa hevosvarkaita.[1]

Puolueen jäsenet olivat etupäässä yläluokan jäseniä, jotka kannattivat poliittisia uudistuksia. Ideologia oli sekoitus läntistä liberalismia ja nationalismia. Puolue halusi Venäjän kehittyvän länsieurooppalaisen mallin mukaisesti kohti perustuslaillista monarkiaa ja parlamentarismia.[2] Perustuslaillisdemokraattien joukossa oli paljon älymystöä. Puolueorganisaatio oli löyhä ja keskinäiset ristiriidat suuria.

Perustuslaillisdemokraattisen puolueen julkaisemia sanomalehtiä olivat Rech’ Petrogradissa ja Russkie vedomosti Moskovassa.[3]

Historia

Vuonna 1903 perustettiin Sveitsin Schaffhausenissa salainen Venäjän Vapautusliitto, jossa oli mukana sekä aatelistoa että sivistyneistöä. Tätä voi pitää Perustuslaillisdemokraattisen puolueen edeltäjänä porvarillisena puolueorganisaationa, jolla oli jäsenistössään tuleva puolueen puheenjohtaja Pavel Miljukov, ja sillä oli myös äänenkannattaja, aikakauskirja Osvoboždenije.[4]

Ollessaan maanpaossa 1903–1904 suomalainen valtiomies, oikeus- ja valtiotieteiden professori Leo Mechelin kirjoitti perustuslaillisdemokraateille luonnoksen liberaaliksi Venäjän perustuslaiksi siltä varalta, että nämä pääsisivät valtaan ja voisivat toteuttaa sen.[5]

Vuonna 1906 kokoontuneessa ensimmäisessä valtakunnanduumassa perustuslaillisdemokraatit oli suurin puolue.[6]

Kadetit tukivat Venäjän liittymistä ensimmäiseen maailmansotaan keskusvaltoja vastaan. Vuonna 1915 mielipide alkoi muuttua, ja Nikolai II:n kyvykkyyttä ylipäällikkönä arvosteltiin. Duumassa kadetit puolustivat Suomen perustuslaillisia oikeuksia sortovaltaa vastaan.

Maaliskuussa 1917 tapahtuneen helmikuun vallankumouksen jälkeen perustuslaillisdemokraatit saivat viisi ministerin paikkaa Venäjän väliaikaisessa hallitukseen. Pääministerinä toimi ruhtinas Georgi Lvov ja ulkoministerinä puolueen puheenjohtaja Pavel Miljukov. Hallitus ei kuitenkaan ollut valmis tekemään rauhaa eikä hyväksynyt Suomen vaatimuksia autonomian vahvistamiseksi vaan hajotti Suomen eduskunnan. Miljukov erotettiin toukokuussa, Lvov erosi heinäkuussa ja Aleksandr Kerenskistä tuli pääministeri.

Perustuslaillisdemokraattinen puolue tuki kenraali Lavr Kornilovia, joka teki syyskuussa epäonnistuneen kapinayrityksen.[7] Lokakuun vallankumouksen jälkeen kadettipuolue lakkautettiin bolševikkihallituksen määräyksellä 11. joulukuuta 1917. Bolševikkien keskuskomiteassa ainoa päätöstä vastustanut oli Josif Stalin. Syytä hänen kantaansa ei tiedetä.[8]

Perustuslaillisdemokraattien ohjelma

  • parlamentarismi perustuslaillisessa monarkiassa
  • demokraattiset vapaudet
  • yhtenäinen alueellinen hallintojako
  • Suomen ja Puolan täysi autonomia (poikkeus edelliseen)
  • maan lunastuksista korvaus
  • lainsäädännöllinen ratkaisu työläiskysymykseen
  • kaikkien kansojen, kansallisuuksien (uskonnon perusteella), kielten ja perinteiden kulttuurinen itsehallinto (kulttuuriautonomia)

Lähteet

  1. ↑ Alfred von Hedenström: ”10. Japanin sota ja vuosien 1905–1906 vallankumous”, Venäjän historia 1878–1918, s. 216. (suomennos V. Malinen) Otava, 1922.
  2. ↑ Jangfeldt, Bengt: Venäjä. Aatteet ja ideat Pietari Suuresta Putiniin, s. 125. Siltala, 2022. ISBN 978-952-388-137-2
  3. ↑ Press/Journalism (Russian Empire) encyclopedia.1914-1918-online.net.
  4. ↑ Hedenström, Alfred von: Venäjän historia 1878-1918, s. 120. Suomentanut V. Malinen. Otava, 1922.
  5. ↑ Leo Mechelin
  6. ↑ Tanner, Väinö: Nuorukainen etsii sijaansa yhteiskunnassa, s. 230-231. Tammi, 1951.
  7. ↑ Governments, Parliaments and Parties (Russian Empire) encyclopedia.1914-1918-online.net.
  8. ↑ Stephen Kotkin: Stalin – Volume I: Paradoxes of Power, 1878–1928, s. 243. Penguin Books 2014.

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Perustuslaillisdemokraattinen puolue.