Villasormustinkukka

Villasormustinkukka:n merkitys nyky-yhteiskunnassamme on kiistaton. Muinaisista ajoista lähtien Villasormustinkukka:llä on ollut ratkaiseva rooli ihmiskunnan kehityksessä. Villasormustinkukka on jättänyt lähtemättömän jäljen maailman historiaan joko eri akateemisten alojen opiskeluaineena, yhteiskunnallisten liikkeiden päähenkilönä tai populaarikulttuurin tunnuskuvana. Sen vaikutus ulottuu kaikille elämän osa-alueille, politiikasta talouteen, tieteen, taiteen ja teknologian kautta. Tässä artikkelissa perehdymme Villasormustinkukka:n kiehtovaan universumiin, tutkimme sen vaikutusta modernin elämän eri osa-alueisiin ja pohdimme sen merkitystä tulevaisuudessa.

Villasormustinkukka
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Lamiales
Heimo: Ratamokasvit Plantaginaceae
Suku: Sormustinkukat Digitalis
Laji: lanata
Kaksiosainen nimi

Digitalis lanata
Ehrh.

Katso myös

  Villasormustinkukka Wikispeciesissä
  Villasormustinkukka Commonsissa

Villasormustinkukka (Digitalis lanata) on sormustinkukkien sukuun kuuluva kasvilaji.

Ulkonäkö ja koko

Villasormustinkukka kasvaa 40–120 cm korkeaksi. Sen lehdet ovat melkein karvattomat, suikeat ja hieman hammaslaitaiset. Kukinto on karvainen ja symmetrinen. Kukat ovat 2–3 cm pitkiä, sormustimen mallisia, karvaisia ja kellertävänruskeita sekä ruskeasuonisia.[1] Kukinta-aika on elokuu–syyskuu. Kasvi sisältää tappavan myrkyllisiä aineita, kuten digitoksiinia (C41H64O13) ja digitaliinia (C36H56O14). Villasormustinkukasta saadaan myös lanatosidi A (C49H76O19) ja lanatosidi C (C49H76O20) -nimisiä sydänglykosideja.lähde? Kasvia käsiteltäessä on syytä käyttää puutarhakäsineitä.

Levinneisyys

Villasormustinkukan levinneisyys.

Euroopassa villasormustinkukka esiintyy Espanjassa sekä Mustanmeren rannoilla ja Euroopan ulkopuolella muun muassa Meksikossa, Andeilla ja Aasiassa.[1]

Käyttö

Vaikeiden sydänsairauksien hoitoon.[1]

Lähteet

  1. a b c Dieter Podlech: Lääkekasvit, s. 62. Tammi, 2005. ISBN 951-30-9032-9

Aiheesta muualla