Virtahevot

Nykymaailmassa Virtahevot on aihe, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Sen vaikutus ulottuu jokapäiväisen elämän eri osa-alueille politiikasta populaarikulttuuriin. Virtahevot on synnyttänyt kiivasta keskustelua ja inspiroinut lukemattomia tutkimuksia ja julkaisuja. Olipa kyseessä hahmo, historiallinen tapahtuma tai jopa abstrakti käsite, Virtahevot on onnistunut jättämään lähtemättömän jäljen nyky-yhteiskuntaan. Tässä artikkelissa tutkimme edelleen Virtahevot:n merkitystä ja vaikutusta tutkimalla sen monia puolia ja sen merkitystä nykymaailmassa.

Virtahevot
Virtahepo (Hippopotamus amphibius)
Virtahepo (Hippopotamus amphibius)
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo: Virtahevot
Hippopotamidae
Gray, 1821
Elossa olevat suvut
Katso myös

  Virtahevot Wikispeciesissä
  Virtahevot Commonsissa

Virtahevot (Hippopotamidae) on sorkkaeläinten lahkoon kuuluva nisäkäsheimo. Aiemmin virtahevot luettiin sikaeläimiin,[1] mutta nykyisen, geenitutkimuksiin perustuvan käsityksen mukaan niiden lähimpiä eläviä sukulaisia ovat valaat.[2]

Virtahepoja on elänyt ainakin mioseenikaudelta lähtien. Virtahepoja tavataan nykyisin vain Afrikassa. Elossa olevia lajeja on kaksi, kääpiövirtahepo ja varsinainen virtahepo. Eläintieteilivät luokittelevat kummankin virtahepolajin omaan sukuunsa. Molemmat lajit ovat vedessä viihtyviä kasvinsyöjiä, jotka ruokailevat öisin maalla.

Koko ja ulkonäkö

Virtahepo sukelluksissa

Nykyiset virtahepolajit poikkeavat selvästi kooltaan. Tavallinen virtahepo voi painaa jopa 4 600 kiloa. Kääpiövirtahepo painaa korkeintaan 270 kiloa ja on suunnilleen muutaman kuukauden ikäisen virtahevonpoikasen kokoinen.[3][4]

Kummallakin lajille on ominaista tynnyrimäinen,[4] vankka ruumis sekä kömpelö rakenne, paksu nahka, suuri pää ja leveä, suurikitainen suu. Jalat ovat pölkkymäiset ja melko lyhyet.[1] Virtahepojen neljää varvasta yhdistää räpylä.[4] Iho on lähes karvaton.[5] Vain hännänpäässä, korvissa, huulissa ja sieraimissa on karvoitusta. Molempien lajien ihossa on punertavaa limaa erittäviä rauhasia. Kun lima kuivuu, niin ihon pintaan muodostuu lakkamainen suojakerros veden haihtumista vähentämään.[4] Ihon alla on paksu rasvakerros.[1]

Hampaisto poikkeaa täysin muista sorkkaeläimistä.lähde? Virtahevoilla on kussakin leuanpuoliskossa kaksi etuhammasta, yksi iso kulmahammas, neljä väli- ja kolme poskihammasta, alaetuhampaita on tavallisella virtahevolla neljä kääpiövirtahevolla vain kaksi. Sekä etu- että kulmahampaat ovat avojuuriset ja kasvavat jatkuvasti.

Suuri maha on kolmiosainen. Kasvinsyöjäeläimille tyypillinen umpisuoli puuttuu, mutta suolikanava on pitkä. Virtahevot eivät märehdi ruokaansa.lähde? Urokset ovat naaraita suurempia. Naaraalla on vatsassa kaksi nisää. Naaras synnyttää kerralla yleensä vain yhden poikasen.

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ a b c Lahti, S., Lahti, T. & Raasmaja, A. (toim): Zoo Suuri eläinkirja 2: Nisäkkäät, s. 173. WSOY, 1978. ISBN 951-0-08247-3
  2. ↑ Katajisto, Jonna (päätoim.): Nisäkkäät: luonnossa 1. s. 135–137. : Weilin+Göös, 2008. ISBN 978-951-0-34255-8
  3. ↑ Brent Huffman: Family Hippopotamidae - Hippopotamuses 28.4.2011. Ultimate Ungulate. Viitattu 16.6.2011.
  4. ↑ a b c d Koivisto, Ilkka; Sarvala, Maija; Liukko, Ulla-Maija (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet 3. Nisäkkäät, Matelijat, s. 48. Weilin+Göös, 1991. ISBN 951-35-4689-6
  5. ↑ David L. Fox & Phil Myers: ADW Hippopotamidae Information 2000. Museum of Zoology, University of Michigan. Viitattu 29.5.2009.