Vuorigorilla

Tällä hetkellä Vuorigorilla on saavuttanut suuren merkityksen yhteiskunnan eri alueilla. Sen vaikutukset ovat tuntuneet taloudessa, politiikassa, kulttuurissa ja ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Tämä ilmiö on herättänyt suurta kiinnostusta ja herättänyt keskustelua eri sektoreilla, jotka pyrkivät ymmärtämään Vuorigorilla:n vaikutuksia ja seurauksia nyky-yhteiskunnassa. Tästä syystä on ratkaisevan tärkeää tutkia tätä asiaa perusteellisesti ja analysoida sen syitä, vaikutuksia ja mahdollisia ratkaisuja sen aiheuttamiin haasteisiin vastaamiseksi. Tässä artikkelissa käsitellään Vuorigorilla:n vaikutusta nykyajan elämän eri osa-alueisiin kattavasti tavoitteena tarjota lukijalle täydellinen ja yksityiskohtainen näkemys tästä nykypäivän niin tärkeästä aiheesta.

Vuorigorilla
Uhanalaisuusluokitus

Erittäin uhanalainen [1]

Erittäin uhanalainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Kädelliset Primates
Yläheimo: Ihmisapinat Hominoidea
Heimo: Isot ihmisapinat Hominidae
Suku: Gorillat Gorilla
Laji: Idängorilla beringei
Alalaji: beringei
Kolmiosainen nimi

Gorilla beringei beringei
Matschie, 1914

Katso myös

  Vuorigorilla Wikispeciesissä
  Vuorigorilla Commonsissa

Vuorigorilla (Gorilla beringei beringei) on yksi idängorillan (Gorilla beringei) kahdesta alalajista.[1][2]

Vuorigorillan elinympäristöjä ovat vuoristosademetsät ja vuorten alarinteiden pensaikot 1,6–3,8 kilometrin korkeudessa. Sitä tavataan Kongon demokraattisen tasavallan itäosissa, Ruandassa ja Ugandassa. Vuonna 2002 lajin kanta oli noin 320 ja se luokiteltiin äärimmäisen uhanalaiseksi.[2] Nykyisin se luokitellaan erittäin uhanalaiseksi.[1]

Vuorigorillauros on pystyasennossa 1,4–1,8 metriä pitkä ja naaras 1,3–1,5 metriä. Sylin leveys on 2,3 metriä. Uros painaa noin 180 kilogramaa ja naaras 90 kilogrammaa. Vuorigorillan turkki on sinisenmusta; vanhoilla yksilöillä se harmaantuu, ja vanhan koiraan selkä on hopeanharmaa. Karva on selässä lyhyttä, muualla pitkää.[2]

Vuorigorillat elävät 5–30 yksilön laumassa, jossa on yksi tai kaksi johtajaurosta. Naaras saa yleensä yhden poikasen joka neljäs vuosi. Naaras saavuttaa sukukypsyyden 8–10-vuotiaana ja uros 10-vuotiaana. Vuorigorilla elää noin 35-vuotiaaksi.[2]

Vuorigorilla syö lehtiä, oksia, marjoja, juuria, hedelmiä ja puunkuorta.[2]

Lähteet

  1. ↑ a b c Hickey, J.R., Basabose, A., Gilardi, K.V., Greer, D., Nampindo, S., Robbins, M.M. & Stoinski, T.S.: Gorilla beringei ssp. beringei IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-1. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 31.3.2020. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e Morris, Pat & Beer, Amy-Jane: Siilistä sarvikuonoon : Maailman nisäkkäitä, s. 98–101. (Encyclopedia of Mammals) Suomentanut Iiris Kalliola. Otava, 2004. ISBN 951-1-19067-9

Aiheesta muualla