Nykyään Whitney Museum of American Art:stä on tullut yleinen kiinnostava aihe, joka on kiinnittänyt kaikenikäisten ja -taustaisten ihmisten huomion. Syntymisestään lähtien Whitney Museum of American Art on ollut keskustelun, tutkimuksen ja analyysin kohteena eri aloilla, kuten tieteessä, kulttuurissa, politiikassa ja yhteiskunnassa. Tämä ilmiö on synnyttänyt joukon seurauksia, jotka ovat vaikuttaneet siihen, miten ihmiset näkevät ja lähestyvät Whitney Museum of American Art:ta jokapäiväisessä elämässään. Tässä artikkelissa tutkimme Whitney Museum of American Art:n eri puolia ja sen merkitystä nykyisessä kontekstissa. Se tarjoaa yksityiskohtaisen ja kattavan analyysin, jonka avulla lukija ymmärtää paremmin tätä ilmiötä ja sen vaikutuksia nyky-yhteiskunnassa.
Whitney Museum of American Art | |
---|---|
![]() |
|
Sijainti | Manhattan, Manhattan, Yhdysvallat |
Koordinaatit | |
Rakennustyyppi | Taidemuseo, taidenäyttely (d) ja yleishyödyllinen yhteisö |
Suunnittelija | Renzo Piano |
Valmistumisvuosi | |
Rakennuttaja | Gertrude Vanderbilt Whitney |
|
Whitney Museum of American Art tai The Whitney on New Yorkin Manhattanilla oleva taidemuseo. Museon näyttelytarjonta keskittyy pääasiassa 1900- ja 2000-lukujen amerikkalaiseen taiteeseen, ja siellä järjestetään Whitney-biennaali.
Museo avasi uuden Renzo Pianon suunnitteleman rakennuksen Manhattanin keskisessä länsiosassa 1.5.2015.[1][2]
Museon synty liittyy kuvanveistäjä Gertrude Vanderbilt Whitneyn tukeen 1900-luvun alkupuolella, jolloin uutta taidetta tekevien taiteilijoiden oli lähes mahdotonta saada töitään esille tai myydä niitä Yhdysvalloissa. Rouva Whitney ryhtyi hankkimaan ja esittämään heidän töitään, jolloin hänestä tuli amerikkalaisen taiteen johtava tukija. Hän perusti vuonna 1914 Whitney Studion Greenwich Villageen, jossa esitettiin sellaisten elävien amerikkalaisten taiteilijoiden näyttelyitä, joita perinteiset taideakatemiat olivat hylänneet. Kokoelmassa oli vuonna 1929 yli 500 teosta, joita hän tarjosi lahjoituksena Metropolitan Museum of Artiin. Kun tarjous hylättiin, hän perusti oman museon, jolla oli jyrkästi erilainen toimenkuva. Se keskittyi pelkästään yhdysvaltalaisiin taiteilijoihin ja taiteeseen. The Whitney Museum of American Art perustettiin vuonna 1930, ja se avattiin Greenwich Villagessa vuonna 1931.
Museo muutti vuonna 1954 suurempiin tiloihin Manhattanin West 54. Streetille, mutta sen jäätyä pieneksi museo hankki vuonna 1963 nykyisen tonttinsa Madison Avenuen varrella 75. Streetille. Marcel Breuerin, Hamilton Smithin ja Michael Irvingin suunnittelema rakennus avattiin vuonna 1966.[3]
Museon pysyvässä kokoelmassa on nykyisin noin 19 000 maalausta, veistosta, grafiikan työtä, piirustusta ja balokuvaa, jotka edustavat yli 2 900 taiteilijaa. Museon Frances Mulhall Achilles -kirjasto pitää yllä 50 000 kirjaa ja näyttelyluetteloa ja yli 500 aikakauslehteä kattavaa käsikirjastoa. Ne liittyvät 1900- ja 2000-lukujen amerikkalaiseen taiteeseen ja erityisesti museon kokoelmaan.
Museon taidekokoelmassa on muun muassa Josef Albersin, Louise Bourgeoisin, Alexander Calderin, Helen Frankenthalerin, Keith Haringin, Grace Hartiganin, Marsden Hartleyn, Edward Hopperin, Jasper Johnsin, Franz Klinen, Willem de Kooningin, Knox Martinin, Bruce Naumanin, Louise Nevelsonin, Barnett Newmanin, Kenneth Nolandin, Jackson Pollockin, Maurice Prendergastin, Kenneth Pricen, Robert Rauschenbergin, Man Rayn, Mark Rothkon ja Andy Warholin töitä.[4]
Whitneyssä järjestettiin vuosittaisia katsauksia amerikkalaiseen nykytaiteeseen vuodesta 1932 alkaen. Vuodesta 1973 näyttely on järjestytty joka toinen vuosi nimellä Whitney-biennaali. Näyttelyissä on pyritty erilaisiin kuratoriaalisiin näkökulmiin ja kattamaan kaikki mediat.[5]