Wilhelm Peters
Nykyään Wilhelm Peters on erittäin tärkeä aihe, joka herättää suurta kiinnostusta yhteiskunnassa. Alkuperäistään lähtien Wilhelm Peters on ollut tutkimuksen ja keskustelun kohteena, ja se on kiinnittänyt asiantuntijoiden, tutkijoiden ja ihmisten huomion, jotka ovat kiinnostuneita ymmärtämään sen seurauksia ja seurauksia. Ajan myötä Wilhelm Peters on kehittynyt ja sopeutunut ympäristön muutoksiin pysyen aina läsnä julkisella asialistalla. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja, jotka liittyvät Wilhelm Peters:een, ja analysoimme sen vaikutusta jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin.
Wilhelm Karl Hartwich Peters (22. huhtikuuta 1815 Koldenbüttel-20. huhtikuuta 1883 Berliini) oli saksalainen luonnontieteilijä ja tutkimusmatkailija.
Peters opiskeli lääke- ja luonnontiedettä ensin Kööpenhaminan yliopistossa, sitten Friedrich-Wilhelms-Universitätissä Berliinissä. Hänet promovoitiin 1838, jonka jälkeen hän suoritti 18 kuukautta kestäneen tutkimusmatkan Välimeren seudulle yhdessä Henri Milne-Edwardsin kanssa. Palattuaan Berliiniin Peters toimi saksalaisen fysiologin ja meribiologin Johannes Peter Müllerin assistenttina. Müllerin ja Alexander von Humboldtin aloitteesta päätettiin tehdä tutkimusmatka Afrikkaan. Syyskuussa 1842 retkikunta lähti kohti Angolaa, jonka kautta se saapui Mosambikiin kesäkuussa 1843. Matka jatkui Sansibariin, Komoreille, Madagaskarille ja Etelä-Afrikkaan. 1847 Peters palasi Berliiniin Intian ja Egyptin kautta mukanaan valtava kokoelma luonnonhistoriallisia näytteitä, etupäässä kaloja ja matelijoita. Hän laati matkasta raportin Naturwissenschaftliche Reise nach Mossambique.
1847 Petersille myönnettiin prosektorin oppituoli Berliinin yliopiston anatomian laitoksessa. 1856 hänet siirrettiin Berliinin yliopiston eläintieteellisen museon johtajan Martin Lichtensteinin assistentiksi, ja tämän kuoltua vuonna 1857 Peters nimitettiin hänen tilalleen johtajaksi.
Peters nimesi suuren määrän eläimiä, linnuista mosambikinkaijan (Poicephalus cryptoxanthus[1] ja rusko-otsalepinkäisen (Prionops scopifrons)[2].
Teoksia
- Observationes ad anatomiam Cheloniorum, väitöskirja, Berliini 1838.
- Naturwissenschaftliche Reise nach Mossambique, auf Befehl seiner Majestät des Königs Friedrich Wilhelm IV. in den Jahren 1842 bis 1848 ausgeführt, Berliini 1852-1868.
- Die Heidflächen Norddeutschlands, Hannover 1862.
- Handbuch der Zoologie, yhdessä Julius Victor Carusin ja Carl Eduard Adolph Gerstäckerin kanssa, Leipzig 1863-1875.
Lähteet
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
