Tässä artikkelissa Wimme Saari:tä analysoidaan eri näkökulmista, jotta voidaan perehtyä sen merkitykseen ja vaikutuksiin nykyään. Käsitellään erilaisia Wimme Saari:een liittyviä näkökohtia ja tutkitaan sen vaikutusta yhteiskuntaan, talouteen, politiikkaan, kulttuuriin tai mihin tahansa muuhun kiinnostavaan alueeseen. Lisäksi esitellään erilaisia asiantuntijoiden näkemyksiä ja mielipiteitä aiheesta sekä relevanttia dataa, jonka avulla voimme ymmärtää sen tärkeyden ja vaikutuksen laajuuden. Samoin Wimme Saari:een liittyvistä mahdollisista haasteista tai kiistoista keskustellaan ja tarkastellaan mahdollisia lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutuksia. Tämän artikkelin avulla pyrimme tarjoamaan kattavan ja tasapainoisen näkemyksen, jonka avulla lukija voi hankkia vankkaa tietoa Wimme Saari:stä ja sen merkityksestä nykyään.
Wimme Saari | |
---|---|
![]() Wimme Saari Esplanadin puiston lavalla Taiteiden yössä 2006. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 1959 Kelttojärvi, Enontekiö |
Muusikko | |
Taiteilijanimi | Wimme |
Laulukielet | pohjoissaame |
Tyylilajit | kansanmusiikki |
Soittimet | joikaus |
Aiheesta muualla | |
www.rockadillo.fi/wimme | |
|
Wimme Saari (s. 1959 Kelottijärvi, Enontekiö)[1] on uudenlaisen joikaustekniikan kehittänyt saamelaisartisti. Hänen tyylissään perinteiseen joikaukseen yhdistyy erilaisia äänenmuodostustapoja ja monipuolisia melodioita.
Saari syntyi ja kasvoi Enontekiön Kelottijärvellä. Hän joutui käymään koulua sisäoppilaitoksissa, joista pääsi kotiin vain viikonlopuksi. Hän kouluttautui sähköasentajaksi ja äänitarkkailijaksi.[2]
Työssään äänitarkkailijana Yleisradiossa hän löysi sukunsa vanhoja joikunauhoja, joilla joikasivat hänen enonsa sekä hänen äitinsä serkku. ”Nehän avasivat minulle ovet vanhaan Saamenmaahan ja tähän uraan. Kovasti innostuneena yritin opetella heidän joikunsa – kun kerran ensi kertaa kuulin.” Saari tunsi halua ryhtyä joikaamaan, mutta asiassa oli kahdenlaisia esteitä. Ensinnäkin hänen kasvuympäristössään oli joikaamista pidetty syntinä, ja toisaalta hän ajatteli, että oma lähestymistapa joikaamiseen pilaisi perinteen. Hän joikasi ensin perinteisellä tavalla, mutta sanoo, että se “alkoi tympäistä ja tuntua lopulta vankilalta. Sitten päätin karata ja hypätä kielekkeeltä. Katsoa, että kantavatko ne siivet.”[2]
Musiikkiuransa Saari aloitti trubaduurina kitaran kanssa ja toimi Tallari-, Pohjantahti- ja Hedningarna-yhtyeiden laulusolistina.
Yhteistyö Tapani Rinteen kanssa alkoi vuonna 1990, jolloin Saari esiintyi Rinneradion albumilla Dance And Vision. Saari kehitti uuden joikutyylin yhdistämällä joikuun ambient-vaikutteita.[3]
Myöhemmin muun muassa muusikot Matti Wallenius ja Jari Kokkonen ovat luoneet hänen kanssaan akustisesta elektroniseen ulottuvaa äänimaisemaa joikaamisen taustalle.
2000-luvulla Saari piti noin kuuden vuoden levytystauon Gapmu-levyn jälkeen. Vuonna 2009 levyllä Mun Wimme palasi yhteistyöhön uransa alkuvaiheen kumppanin Tapani Rinteen kanssa. Rinne tuotti levyn, ja hänen lisäkseen levyllä vierailevat muun muassa Ulla Pirttijärvi, Pekka Lehti, Iro Haarla, Pekka Kuusisto ja Teho Majamäki.
Vuonna 2019 Saaren ympärille syntyi pienimuotoinen kohu, kun Kouvolassa Anjalankosken seurakunnan kirkkoherra kielsi häntä esiintymästä Sippolan kirkossa. Saari oli kuitenkin jo 25 vuoden ajan esiintynyt kirkoissa, ja asiassa saatiin aikaan sopuratkaisu ja Saari sai esiintyä suunnitellusti.[2][4]
Saarella on neljä lasta. Saari oli parinkymmenen vuoden ajan koti-isänä ja hoiti alkuvaiheessa kaikki lapset itse, sillä omat lapsuuden kokemukset ovat saaneet hänet kammoksumaan kaikenlaisia laitoksia.