Tässä artikkelissa tutkimme Wonder Boys:n kiehtovaa maailmaa, aihetta, joka on kiinnittänyt kaiken ikäisten ja eri elämänalojen ihmisten huomion. Wonder Boys:llä on rikas ja monipuolinen historia, ja sillä on ollut ratkaiseva rooli yhteiskuntiemme ja kulttuuriemme muodostumisessa. Wonder Boys on osoittautunut tutkimisen ja pohdinnan arvoiseksi aiheeksi muinaisista juuristaan nykypäivän merkityksellisyyteen. Näillä sivuilla tutkimme sen monia puolia ja sen vaikutuksia eri alueilla, mikä tarjoaa täydellisen ja rikastuttavan yleiskatsauksen Wonder Boys:stä.
Wonder Boys | |
---|---|
![]() |
|
Ohjaaja | Curtis Hanson |
Käsikirjoittaja | Steven Kloves |
Perustuu | Michael Chabonin romaaniin |
Tuottaja |
|
Säveltäjä | Christopher Young |
Kuvaaja | Dante Spinotti |
Leikkaaja | Dede Allen |
Tuotantosuunnittelija | Jeannine Oppewall |
Pääosat | |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdistynyt kuningaskunta Saksa, Yhdysvallat, Japani |
Tuotantoyhtiö |
Paramount Pictures Mutual Film BBC |
Levittäjä |
Paramount Pictures Netflix |
Ensi-ilta | 2000 |
Kesto | 112 min |
Alkuperäiskieli | englanti |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
|
Wonder Boys (Wonder Boys) on Curtis Hansonin ohjaama yhdysvaltalainen komediaelokuva vuodelta 2000[1]. Yliopistokampukselle sijoittuvan tarinan pääosissa näyttelevät Michael Douglas, Tobey Maguire ja Robert Downey Jr.
Seitsemän vuotta on kulunut Grady Trippin (Douglas) esikoisromaanista, joka oli valtava menestys. Muuta tuotantoa ei ole syntynyt, ja Grady elättää itsensä opettamalla kirjallisuutta Carnegie Mellon -yliopistossa. Kolmas vaimokin jättää hänet. Hänen kirjallisuusagenttinsa Terry Crabtree (Downey) ilmaantuu patistamaan Gradya viimeistelemään käsikirjoituksensa. Mukana pilventuoksuisessa viikonlopunvietossa pyörii kirjallisuuden opiskelija James Leer (Maguire), johon Grady kohdistaa isällisiä ja Crabtree homoeroottisia tunteita.
Amerikkalaiskriitikko Roger Ebertin mielestä Wonder Boys oli ehkä totuudenmukaisin ja tarkin yliopistoelämästä tehty elokuva siihen mennessä. Hänestä siinä ymmärretään kaksi asiaa: että opiskelijat tulevat ja menevät, mutta henkilökunta asuu kampuksella, ja että monet professorit jumittuvat elokuvan Gradyn tavoin jatko-opiskelijan mielenmaisemaan vuosikymmeniksi. Ebertin mielestä Michael Douglas tekee tässä parhaan roolinsa moniin vuosiin.[2]