Yhdysvaltain episkopaalinen kirkko

Nykyään Yhdysvaltain episkopaalinen kirkko on aihe, joka herättää suurta kiinnostusta ja keskustelua yhteiskunnassa. Syntymisestään lähtien se on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion, joka pyrkii ymmärtämään ja analysoimaan sitä eri näkökulmista. Sen vaikutus kattaa useita näkökohtia taloudesta kulttuuriin, ja sen vaikutus ulottuu maailmanlaajuisesti. Ajan myötä Yhdysvaltain episkopaalinen kirkko:stä on tullut erittäin relevantti ilmiö, joka on synnyttänyt ristiriitaisia ​​mielipiteitä ja syviä pohdintoja. Tässä artikkelissa tutkimme tätä asiaa yksityiskohtaisesti ja tutkimme sen vaikutuksia ja seurauksia eri aloilla.

Yhdysvaltain episkopaalinen kirkko
Suuntautuminen anglikaanisuus
Hallinto episkopaalinen
Johtaja Michael Curry
Yhteistyötahoja NCC (Päälinja)
Toiminta-alue Yhdysvallat
Perustettu 1789
Irtautunut Englannin kirkosta
Kirkkoon yhdistyneet Havaijin kirkko (1890-luvulla)
Kirkosta irtautuneet Reformoitu episkopaalikirkko (1873), Pohjois-Amerikan anglikaanikirkko (2009), Pyhän Pietarin istuimen personaaliordinariaatti (katoliseen kirkkoon, 2012)
Seurakuntia 6249 (2022)[1]
Jäseniä 1 432 082 (2022)[1]
Aiheesta muualla
The Episcopal Church

Episkopaalinen kirkko (engl. Episcopal Church, TEC) on lähinnä Yhdysvalloissa toimiva anglikaaninen kirkkokunta. Se määrittelee itsensä protestanttisesti, mutta silti katoliseksi.[2]

Kirkolla on seurakuntia Yhdysvaltojen lisäksi Taiwanissa, Mikronesiassa, Länsi-Intiassa, Keski- ja Etelä-Amerikassa sekä Euroopassa.[3] Yhdysvaltain episkopaalinen kirkko kuuluu jäsenyhteisönä National Council of Churches-järjestöön.[4]

Historia

Kirkon Connecticutin papisto valitsi vuonna 1783 piispakseen Samuel Seaburyn. Englannin laki kuitenkin esti vihkimästä piispaksi henkilöä, joka ei vannonut uskollisuutta monarkille, joten hänet vihittiin Skotlannissa. Laillisten esteiden poistamisen jälkeen Canterburyn arkkipiispa vihki William Whiten Pennsylvanian piispaksi ja Samuel Provoostin New Yorkin piispaksi.[5]

Vuonna 2003 kirkon kirkolliskokous valitsi äänin 128–63 New Hampshiren piispaksi avoimesti homoseksuaalin Gene Robinsonin. Valinta aiheutti runsaasti kiistoja sekä pelkoa kirkon yhtenäisyyden vaarantumisesta.[6] Valinnan seurauksena erityisesti Afrikan ja Aasian konservatiiviset anglikaanit katkaisivat välinsä Yhdysvaltain episkopaalisen kirkon kanssa.[7]

Vuonna 2009 episkopaalisen kirkon ja Kanadan anglikaanisen kirkon liberalisoitumiseen pettyneet erosivat näistä kirkoista ja perustivat Pohjois-Amerikan anglikaanisen kirkon (Anglican Church in North America, ACNA), jolla oli vuoteen 2016 mennessä lähes tuhat seurakuntaa ja yli 100 000 jäsentä.[8] Vuonna 2012 katolinen kirkko perusti episkopaalisessa kirkossa kirkon pappisvirkaa koskeviin ratkaisuihin sekä seksuaalietiikkaan pettyneille oman personaaliordinariaatin, johon liittyneet saivat säilyttää osan liturgisista käytänteistään ja johon liittyvät episkopaalipapit saattoivat päästä katolisen kirkon papeiksi vaikka olisivatkin naimisissa. Alkuvaiheessa noin tähän ordinariaattiin ilmaisi liittymishalunsa sata pappia, kuusi seurakuntaa ja noin 1 400 seurakuntalaista.[9]

Kirkko hyväksyi sääntömuutoksen, jonka perusteella se alkoi 1. heinäkuuta 2015 vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja.[10][11]

Yhteiskunnallinen vaikutusvalta

Episkopaalisella kirkolla on jäseniä vajaat kaksi miljoonaa, ja episkopaalien osuus Yhdysvaltojen väestöstä on puolen prosentin luokkaa. Episkopaalit ovat keskimäärin huomattavasti varakkaampia ja koulutetumpia kuin useimpiin muihin yhdysvaltalaisiin uskonnollisiin ryhmiin kuuluvat, ja he ovat määräänsä nähden yliedustettuja amerikkalaisen liike-elämän ja politiikan korkeimmissa johtotehtävissä.[12] Kaksi kolmasosaa Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen allekirjoittaneista oli episkopaaleja, ja usea teollisuudessa tai finanssialalla vaurastunut amerikkalaissuku, kuten esimerkiksi Vanderbilt, Astor, Morgan ja Harriman, oli taustaltaan episkopaalinen.[12] Episkopaaleja ovat olleet myös useat Yhdysvaltojen presidentit, kuten George Washington, James Madison, Franklin D. Roosevelt, Gerald Ford ja George H. W. Bush.[13]

Kannatusalueet

Episkopaalisen kirkon suhteellisesti vahvimpia kannatusalueita osavaltioittain ovat Washington DC, Rhode Island, Connecticut, Virginia ja Wyoming. Yksittäisistä kaupungeista vahvimpia ovat Easton, Jackson, Charlottesville, Bennington ja Sheridan.[14]

Lähteet

  1. ↑ a b FAST FACTS From Parochial Report Data 2022 The General Convention of the Episcopal Church. Viitattu 24.10.2023. (englanniksi)
  2. ↑ What makes us Anglican? Hallmarks of the Episcopal Church Episcopalchurch.org. Arkistoitu 12.6.2011. Viitattu 1.4.2015. (englanniksi)
  3. ↑ Find A Church Episcopalchurch.org. Viitattu 1.4.2015. (englanniksi)
  4. ↑ Member Communions National Council of Churches. Viitattu 11.11.2024.
  5. ↑ History of the Episcopal Church The Episcopal Church. Viitattu 18.2.2012. (englanniksi)
  6. ↑ USA:n epis­ko­paa­li­nen kirkko valitsi homon piis­pak­si 4.8.2003. Kaleva. Viitattu 24.10.2023.
  7. ↑ Gene Robinson jää eläkkeelle 8.11.2010. Kotimaa. Viitattu 24.10.2023.
  8. ↑ Mannerlaatat liikkuvat kansainvälisissä kirkkoyhteyksissä 29.2.2016. Uusi Tie. Viitattu 24.10.2023.
  9. ↑ Yhdysvaltain episkopaaleille katolinen hiippakunta 9.1.2012. Kotimaa. Viitattu 24.10.2023.
  10. ↑ General Convention approves marriage equality Episcopal News Service. 1.7.2015. Viitattu 6.11.2022. (englanniksi)
  11. ↑ The Episcopal Church now sanctions same-sex marriages. Here's where other churches stand. Vox. 2.7.2015. Viitattu 6.11.2022. (englanniksi)
  12. ↑ a b B.drummond Ayres Jr., The Episcopalians: An American Elite with Roots Going back to Jamestown, New York Times 28.4.1981 (tilaajille)
  13. ↑ Rytkönen, Jussi: Protestantit johtavat Yhdysvaltoja 20.11.2016. Kotimaa. Viitattu 24.10.2023.
  14. ↑ Episcopal Church (1789 - Present) - Religious Group The Association of Religion Data Archives. Viitattu 11.11.2024.

Aiheesta muualla