Tässä artikkelissa tutkimme Ylermi Kuula:n jännittävää maailmaa sen alkuperästä sen merkitykseen nykyään. Ylermi Kuula on ollut monien ihmisten mielenkiinnon kohteena läpi historian, ja sen vaikutus ulottuu jokapäiväisen elämän eri osa-alueille. Perustamisestaan lähtien Ylermi Kuula on herättänyt keskusteluja ja pohdiskeluja, jotka ovat synnyttäneet monenlaisia mielipiteitä ja näkökulmia. Näillä sivuilla perehdymme Ylermi Kuula:n tärkeimpiin näkökohtiin ja analysoimme sen vaikutuksia, seurauksia ja mahdollista tulevaa kehitystä. Valmistaudu uppoutumaan kiehtovaan matkaan Ylermi Kuula:n maailman läpi!
Raimo Ylermi Kuula (28. marraskuuta 1928 Keuruu – 4. heinäkuuta 2020[1]) oli suomalainen urkuri[2], kuoronjohtaja, musiikinopettaja ja kanttori, director musices.
Kuula suoritti Sibelius-Akatemian diplomin 1960, opiskellen Paavo Raussin johdolla ja hän suoritti myös humanististen tieteiden kandidaatin tutkinnon.[2]
Kuula toimi Helsingin Toisen lyseon, Helsingin Kaksoisyhteislyseon (HKYL, nykyisin Käpylän yläaste ja Helsingin luonnontiedelukio) sekä Sibelius-lukion opettajana, Järvenpään musiikkiopiston rehtorina, ja näiden töiden rinnalla myös Puistolan seurakunnan kanttorina sekä musiikkiarvostelijana ainakin Kirkko ja Kaupunki -lehdessä. Vuonna 1971 hän perusti monissa kilpailuissa menestyneen HKYL:n kamarikuoron, joka on yhä toiminnassa nimellä Cantabile-kuoro. Hän toimi kuoron johtajana 1971–1980[2].
Ylermi Kuula on Toivo Kuulan veljenpoika ja Pentti Kuulan veli. Hänen puolisonsa oli urkuri ja rehtori Mervi Kuula. Viulisti Sirkka Kuula-Niskanen on pariskunnan tytär.[2]