Yrjö Niiniluoto

Nykyään Yrjö Niiniluoto on aihe, joka on saavuttanut suurta merkitystä yhteiskunnassa. Olipa kyse sen vaikutuksesta talouteen, sen vaikutuksesta populaarikulttuuriin tai rooliin historiassa, Yrjö Niiniluoto on kiinnittänyt kaikenikäisten ja -taustaisten ihmisten huomion. Ilmestymisestään lähtien Yrjö Niiniluoto on ollut keskustelun ja analyysin kohteena, ja ristiriitaiset mielipiteet ovat herättäneet intohimoista keskustelua. Tässä artikkelissa tutkimme Yrjö Niiniluoto:n eri puolia ja sen vaikutuksia jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Syvän analyysin ja yksityiskohtaisen tutkimuksen avulla pyrimme ymmärtämään paremmin Yrjö Niiniluoto:n tärkeyttä ja sitä, kuinka se on muokannut nykymaailmaa.

Yrjö Niiniluoto.

Yrjö Emil Niiniluoto (9. helmikuuta 1900 Tampere – 4. marraskuuta 1961 Johannesburg, Etelä-Afrikka) oli suomalainen toimittaja, joka työskenteli Helsingin Sanomien päätoimittajana vuosina 1938–1961.[1]

Elämäkerta

Yrjö Niiniluodon vanhemmat olivat matkaposteljooni Kaarlo Emil Niiniluoto ja Aino Lydia Grönlund. Niiniluoto sai koulussa pelkästään kiitettäviä arvosanoja ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1919. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa pääaineinaan saksaa ja englantia ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1923. Edessä näytti olevan lupaava akateeminen ura. Varusmiespalveluksen jälkeen Niiniluoto meni kuitenkin töihin Helsingin Sanomiin, jonka palveluksessa hän työskenteli kuolemaansa saakka. Hän työskenteli lehden ulkomaanosaston toimittajana 1925–1936 ja oli 1926–1928 ulkomaankirjeenvaihtajana Kansainliiton päämajassa Genevessä sekä 1933–1936 Lontoossa. Hän oli ensimmäisiä suomalaisia päätoimisia ulkomaankirjeenvaihtajia. Vuosina 1936–1938 Niiniluoto oli lehden tavallisena artikkelitoimittajana.[1]

Niiniluodosta tuli Helsingin Sanomien päätoimittaja 1938, kun hänen edeltäjänsä Eljas Erkko nimitettiin Suomen ulkoministeriksi. Hän oli myös Ilta-Sanomien päätoimittajana 1938–1946. Niiniluoto ja Sanoma-yhtiön johtaja Erkko olivat luonteiltaan erilaisia, mutta heidän yhteistyönsä sujui kohtalaisesti. Niiniluodolla oli suomalaiseksi toimittajaksi poikkeuksellisen paljon kansainvälisiä yhteyksiä.[1] Hän toimi 1927–1933 Exchange Telegraph Companyn, 1940–1941 Reutersin, 1946–1950 Dagens Nyheterin ja 1945–1957 The Timesin Suomen-kirjeenvaihtajana. Niiniluoto kuoli sydänhalvaukseen vuonna 1961 ollessaan ulkomaanmatkalla Johannesburgissa Etelä-Afrikassa.[2]

Niiniluoto oli vuodesta 1942 naimisissa Helsingin Sanomien kulttuuriosaston päällikön Marja Niiniluodon (o.s. Linturi) kanssa. Heillä oli kolme lasta: toimittaja Maarit Niiniluoto, toimittaja Markku Niiniluoto ja filosofian professori, kansleri Ilkka Niiniluoto.[1]

Teoksia

  • Tämä oli Englanti. Suomen kirja, Helsinki 1944
  • Takana länttä ja Eurooppaa: Rajankäyntiä kulttuurin ja politiikan kartalla. Otava 1955
  • Mitä on olla suomalainen. Otava 1957
  • Löysin idän: Esseitä Kreikasta, Bysantista, Venäjästä ja Suomesta. Otava 1959
  • Suuri rooli: Suomen marsalkan, vapaaherra Carl Gustaf Emil Mannerheimin kirjallisen muotokuvan yritelmä. Otava 1962

Lähteet

  1. ↑ a b c d Kulha, Keijo K.: ”Niiniluoto, Yrjö (1900–1961)”, Suomen kansallisbiografia, osa 7, s. 63–64. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7 Teoksen verkkoversio.
  2. ↑ Arvon lapset Marja ja Outi. Olavi Linturin blogi 14.8.2008.

Kirjallisuutta

  • Blåfield, Antti: ”Yrjö Niiniluoto: kuin hyvä viini”, Loistavat Erkot. Patruunat ja heidän päätoimittajansa, s. 148. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28256-3

Aiheesta muualla


Helsingin Sanomien logo Edeltäjä:
Eljas Erkko 		Helsingin Sanomien päätoimittaja
1938–1961 		Seuraaja:
Teo Mertanen