Zacharias Sundström

Georg Oliver Zacharias Sundström (16. maaliskuuta 1936 Helsinki^[1] – 2. maaliskuuta 2025 Porvoo^[2]) oli suomalainen asianajaja ja oikeustieteilijä. Häntä pidettiin yhtenä Suomen tunnetuimmista asianajajista, ja hän myös toimi useissa akateemisissa tehtävissä sekä eri valtioiden ja järjestöjen asiantuntijatehtävissä.

Sundströmin isä oli merikapteenina työskennellyt Georg Sundström ja hänen äitinsä oli Margaretha Stenbäck. Hän oli Zachris Topeliuksen tyttärentyttärentyttärenpoika.^[1][3]

Sundström valmistui ylioppilaaksi Helsingin ruotsalaisesta normaalilyseosta. Hän valmistui Helsingin yliopistosta oikeustieteen kandidaatiksi ja oikeustieteen lisensiaatiksi vuonna 1960 sekä oikeustieteen tohtoriksi vuonna 1965. Hän opiskeli myös ulkomailla ja suoritti Master of Comparative Law -tutkinnon Chicagon yliopistossa vuonna 1963 ja Master of Letters -tutkinnon Cambridgen yliopistossa vuonna 1968.^[1][4] Sundströmin mukaan hänen opiskellessaan Yhdysvalloissa silloinen oikeusministeri Robert F. Kennedy tarjosi hänelle työtä avustajanaan, mutta hän kieltäytyi.^[5] Hän väitteli toisen kerran oikeustieteen tohtoriksi Itä-Suomen yliopistossa vuonna 2011.^[1][4]

Sundström työskenteli asianajajana vuonna 1971 Brysselissä perustamassaan Nordic Law -lakiasiaintoimistossa.^[6] Hän toimi myös Suomessa useissa suurta julkisuutta saaneissa oikeusjutuissa. Hän avusti muun muassa Valmetia riidassa General Motorsin kanssa, Pentti Kouria ja Hannes Kulvikia ns. Kouri-kaupoissa, poliitikkoa ja STS-pankin entistä pääjohtajaa Ulf Sundqvistia ns. Sundqvist-jupakassa, poliitikkoa Olavi J. Mattilaa hänen liiketoimissaan ja hänen poikaansa Olli Mattilaa tähän kohdistuvassa vakoiluepäilyjutussa, Alpo Rusia häneen kohdistuneeseen vakoiluepäilyyn liittyneessä oikeudenkäynnissä, Pääministerin morsian -kirjan kustantajaa Kari Ojalaa kirjaa koskevassa oikeuskäsittelyssä sekä Soneran entistä toiminnanjohtajaa Kaj-Erik Relanderia teleurkintaa koskevassa jutussa. Sundström tunnettiin asianajopalveluistaan perimistään poikkeuksellisen suurista laskuista.^[7][8][9]

Sundström toimi lukuisissa asiantuntijatehtävissä, kuten Euroopan komission asiantuntijana Tanskan ja Norjan oikeusjärjestelmien mukauttamisessa Euroopan talousyhteisöön^[10] sekä Yhdistyneiden kansakuntien neuvottelijana Botswanan, Swazimaan, Lesothon ja Etelä-Afrikan välisen tulliliiton perustamisessa ja Sierra Leonen ja Liberian välisen Manojoen unionin perustamisessa^[11]. Sundström hoiti professuureja Turun yliopistossa, Helsingin yliopistossa, Tukholman yliopistossa, etiopialaisessa Addis Abedan yliopistossa ja eteläafrikkalaisessa Stellenboschin yliopistossa sekä toimi useissa muissa akateemisissa tehtävissä eri yliopistoissa. Hän toimi myös Féderation Internationale pour le Droit Euopéenin (FIDE), International Law Associationin Suomen osaston ja Eurooppaoikeuden yhdistyksen hallitusten jäseninä.^[1][4]

Sundström oli naimisissa useaan kertaan ja hänellä oli kolme lasta.^[1][12]

Vuonna 2006 eduskunta tilasi Sundströmiltä eduskunnan 100-vuotisjuhlia varten yli tuhat pulloa valkoviiniä tämän viinitilalta Etelä-Afrikassa, jossa eduskunnan puhemiehen Paavo Lipposen johtama parlamenttivaltuuskunta oli käynyt Etelä-Afrikan vierailun yhteydessä. Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus kuitenkin esti viinien luovuttamisen eduskunnalle, koska ne oli toimitettu virheellisesti, ja eduskunta haastoi maahantuojan oikeuteen kaupan purkamiseksi. Helsingin käräjäoikeus hylkäsi eduskunnan kanteen vuonna 2009, minkä johdosta eduskunta lopulta otti viinit vastaan ja joutui lisäksi maksamaan yli 60 000 euroa oikeudenkäyntikuluja.^[13][14]

Vuonna 2009 Sundströmiä vastaan nostettiin syytteet kahdesta törkeästä veropetoksesta, törkeästä velallisen epärehellisyydestä sekä kahdesta kirjanpitorikoksesta. Syytteet liittyivät Sundströmin hallinnoimien yhtiöiden varainkäyttöön 1990- ja 2000-lukujen vaihteessa.^[15] Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Sundströmin yhtäältä neljän kuukauden ja 15 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen törkeästä veropetoksesta ja toisaalta yhden vuoden ja neljän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen törkeästä velallisen epärehellisyydestä ja kirjanpitorikoksesta.^[16] Sundström valitti molemmista tuomioista Helsingin hovioikeuteen, joka vuonna 2011 piti voimassa ensimmäisen tuomion, mutta kumosi jälkimmäisen Sundströmin osalta.^[17]

Vuonna 2013 Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunta erotti Sundströmin liiton jäsenyydestä hänen saamansa veropetostuomion johdosta.^[18] Sundström valitti erottamispäätöksestä Helsingin hovioikeuteen, joka piti päätöksen voimassa.^[19]

• Om normkollision vid fartygs sammanstötning: En studie i den internationella privaträttens funktion och metod. (Väitöskirja) Helsinki: Helsingin yliopisto, 1965.
• Foreign Ships and Foreign Waters: British, American, German and Scandinavian Court Practice in Collision Cases. Tukholma: Almqvist & Wiksell, 1971.
• Public International Utility Corporations: Case Studies of Public International Institutions in Corporate Form. Leden: Sijthoff, 1972.
• EY ja EY-oikeus: Instituutiot, oikeustoimet ja päätöksenteko, neljä vapautta, kilpailusäännökset, politiikka, Euroopan talousalueen voimaansaattaminen Suomessa. (Ajanmukaistettu laitos) Helsinki: Painatuskeskus, 1994.
• Oikeudenmukainen tuomio: Tuomarin harkinta rikosasiassa: Kansalliset ja kansainväliset vaikutteet tuomarin harkinnassa. (Väitöskirja) Helsinki: Edita, 2011.

• Eek, Hilding; Ehrenzweig, Albert; Sundström, Zacharias (toim.): Three Discussions on the Conflict of Laws: Theory and Comments on Fundamental Principles. Tukholma: Almqvist & Wiksell, 1970.
• Eurooppaoikeuden lakikirja. (6. painos (1. painos 1996)) Helsinki: Edita, 2001.

• Bruun, Staffan: Suomen kallein asianajaja: Zacharias Sundströmin elämä ja teot. Helsinki: WSOY, 2024. ISBN 978-951-0-50116-0