Alvari
Tässä artikkelissa puhumme Alvari:stä ja sen vaikutuksesta nyky-yhteiskuntaan. Alvari on nykyään erittäin tärkeä aihe ja se on herättänyt jatkuvaa keskustelua eri aloilla. Ilmestymisestään lähtien Alvari on herättänyt kiinnostusta niin asiantuntijoiden kuin fanienkin keskuudessa, ja se on luonut loputtomia mielipiteitä ja teorioita, jotka pyrkivät antamaan sille merkitystä ja ymmärrystä. Vuosien varrella Alvari on ollut tutkimusten, tutkimusten ja analyysien kohteena, joissa on pyritty selvittämään sen todellinen merkitys ja sen vaikutukset jokapäiväiseen elämään. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia näkökulmia Alvari:een ja sen rooliin nykymaailmassa, analysoimme sen monia puolia ja kuinka se on muokannut todellisuutta, jossa elämme.
Alvari on luontotyyppi, jossa vain ohut kasvillisuuskerros peittää kalkkikiveä. Maakerros on niin ohut, ettei se sovellu maanviljelykseen. Pohjoismaiden tunnetuin alvari on Öölannin Stora Alvaret – kalkkikiviylänkö, joka kuuluu vuonna 2000 UNESCOn maailmanperintökohteeksi määriteltyyn Öölannin eteläosan maisemaan.[1]
Alvarin muodostuminen
Alvari voi muodostua alueelle, jossa erittäin ohut kalkkipitoinen maa-aines peittää emäksistä kalkkiperuskalliota.[2] Ilmasto on kohtalaisen kuiva, kesäisin on yleensä kuivia jaksoja ja sataa vähän, mutta talvet ovat kylmiä ja routaannuttavat maan laajalti. Alvareita onkin Euroopassa vain muutamilla alueilla, kuten Öölannissa, Gotlannissa ja Pohjois-Viron saarilla. Laidunnus säilyttää alvareille tyypillisen matalan, laikukkaan kasvillisuuden. Keski-Euroopan kalkkikivialueet ovat usein alvarien tapaisia, mutta lämpimämpiä, eikä niitä käytetä laidunnukseen.[2] Öölannin suurta alvaria on laidunnettu kivikaudelta lähtien, ja se on hävittänyt puut niin perusteellisesti, että alueella kasvaa vain yksittäisiä havu- ja lehtipuita tai pieniä puujoukkoja.[3]
Alvarien kasvillisuus
Alvarien kasvillisuus vaihtelee avokallioista ja kuivista kedoista kosteahkoihin niittyihin ja märkiin alueisiin, kuten allikoihin. Kasvillisuus on matalaa ja laikkuista, mutta kukkii kesäisin värikkäästi. Öölannissa alvarialueilla tavataan useita endeemisiä lajeja, kuten öölanninpäivännouto (Helianthemum oelandicum) ja alvarimaruna (Artemisia oealandica).[3] Alvareilla kasvaa kasvilajeja, joita kasvaa lähimpänä Etelä-Venäjän ja Unkarin aroilla.[3]
Euroopan alvareita
- Ruotsi
- Öölanti – Stora Alvaret – Euroopan laajin alvarialue
- Gotlanti
- Länsi-Götanmaa – useita Kinnekulle-kalkkikivivuorella, pienempiä palasia Falbygdenin alueella, kuten Dalassa ja Högstenassa.
- Viro
- Alvareita on hajallaan koko Viron pohjoisrannikolla osapuilleen Paldiskin ja Sillamäen välisellä alueella, missä vain kalkkikivi tulee pintaan lähellä meren rantaa (katso Baltian klintti), kuten myös Länsi-Viron saaristossa. Virossa sijaitsi aikoinaan noin kolmannes koko maailman alvareista. Niiden pinta-ala on kuitenkin supistunut: Kun 1930-luvulla alvareita oli 43 000 hehtaaria, vuonna 2000 niitä oli 12 000 ja vuonna 2010 arviolta 9 000 hehtaaria. Viron alvareilla kasvaa 267 putkilokasvilajia, joista arviolta viidesosa on suojeltuja. Siellä kasvaa myös 142 sammallajia ja 263 jäkälälajia.[4] Viron hallitus on sitoutunut suojelemaan vähintään 9 800 hehtaaria maan alvareita osana Natura 2000 -verkostoa.[5]
- Englanti
- Irlanti
- Burrenin kansallispuisto, suuri alvari Claren kreivikunnan koillisosassa.
Katso myös
Lähteet
Hallanaro, Eeva-Liisa & Pylvänäinen, Marja & From, Stella: Pohjois-Euroopan luonto – löytöretki monimuotoisuuteen. (Nord 2001:14) Kööpenhamina: Pohjoismaiden ministerineuvosto, Edita, 2002. ISBN 92-893-0636-X
Viitteet
- ↑ Agricultural Landscape of Southern Öland UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 09.03.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Hallanaro, Pylvänäinen & From 2002, s. 270.
- ↑ a b c Hallanaro, Pylvänäinen & From 2002, s. 271.
- ↑ Ulvar Käärt: "Meie sümbolmaastik loopealsed on hävimas", Eesti Päevaleht 1.11.2010. Viitattu 22.1.2013. (viroksi)
- ↑ Kadri Ratt: "Haruldased loopealsed on hävinemas", Postimees 14.11.2010. Viitattu 22.1.2013. (viroksi)