Bambarat

Nykymaailmassa Bambarat:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monille ihmisille. Bambarat on herättänyt keskustelua ja pohdiskelua eri alueilla alkuperästään sen vaikutuksiin nyky-yhteiskunnassa, ja sen vaikutus ulottuu jokapäiväisen elämän eri osa-alueille. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti Bambarat:een liittyviä eri näkökohtia analysoimalla sen historiallisia, sosiaalisia, kulttuurisia ja taloudellisia ulottuvuuksia. Monitieteisen lähestymistavan avulla pyrimme ymmärtämään Bambarat:n monimutkaisuutta ja merkitystä nykymaailmassa sekä sen mahdollisuuksia synnyttää merkittäviä muutoksia yhteiskunnan eri osa-alueilla.

Bambarat
Väkiluku lähes 4 miljoonaa
Merkittävät asuinalueet
 Mali
 Norsunluurannikko
 Guinea
 Gambia
Kielet bambara, ranska
Uskonnot islam, perinteinen uskonto
Sukulaiskansat malinket, djulat ja soninket
Bambaranaamio Castello Sforzescon taidekokoelmasta.
Naista esittävä patsas Musée du quai Branlyssa.

Bambarat (myös bamanat) ovat mande- eli mandingoryhmään kuuluva kansa Malin länsi- ja keskiosissa, Norsunluurannikolla, Guineassa ja Gambiassa. Pieniä bambararyhmiä elää myös Burkina Fasossa ja Senegalissa. He puhuvat mandelaisiin kieliin kuuluvaa bambaraa ja osa myös ranskaa. Ulkonäöltään bambarat ovat negridejä.[1] Yli 70 prosenttia heistä on sunnalaisia muslimeja[2] ja loput harjoittavat perinteistä uskontoa.[1] Bambaroita arvioidaan olevan lähes neljä miljoonaa henkeä,[3] joista valtaosa asuu Malissa.[1] Asutus on keskittynyt Nigerin yläjuoksun ja sen sivujokien varrelle.[4]

Etninen historia

Bambaroiden lähisukukansoja ovat mandekieliä puhuvat malinket, djulat ja soninket.[5] Heidän esi-isänsä asuivat keskiaikaisen Malin valtakunnan itäosassa.[1] Kansan omakielinen nimi on bamana.[6] Nimitys bambara (”uskoton”, ”vääräuskoinen”) juontuu siitä, että he vastustivat sitkeästi muslimien käännyttämisyrityksiä.[7]

Erilliseksi kansaksi bambarat muodostuivat 1600-luvulla syntyneessä Segun valtakunnassa, josta myöhemmin irtautui Kaarta ja joukko muita pikkuvaltioita. Islam levisi alueelle vasta 1800-luvun puolivälistä lähtien. Siirtomaa-aikana bambarat muodostivat huomattavan osan Ranskan armeijan alkuasukasjoukoista (Tirailleurs Sénégalais). Nykyään he ovat Malin pääkansallisuus,[1] jonka kieltä ymmärtää noin 80 % maan väestöstä.[8]

Elinkeinot ja aineellinen kulttuuri

Kansan pääelinkeino on maanviljely. Tärkeimmät viljelykasvit ovat hirssi, riisi, maissi, tomaatit, kurpitsat, vesimelonit ja mausteet. Myyntiin kasvatetaan puuvillaa ja maapähkinää. Lisäksi harjoitetaan karjanhoitoa. Käsityöammatteja ovat metallin käsittely, saviastioiden ja korujen valmistus sekä kehrääminen ja kankaiden kutominen.[1]

Perinteisiä asumuksia ovat savesta valmistettu sudanilaistyyppinen pyöreä ja olkikattoinen maja tai Saharan liepeillä neliskulmainen ja tasakattoinen talo. Miesten perinteinen vaatetus koostuu lyhyistä housuista, hihattomasta paidasta ja puuvillaisesta vinoneliön muotoisesta päähineestä.[1] Naiset ovat kuuluisia liskoja, kilpikonnia ja krokotiileja esittävillä abstrakteilla kuvioilla koristelluista puvuistaan.[9] Nykyään suuri osa kansasta asuu kaupungeissa[10] ja käyttää eurooppalaisia vaatteita. Ruokavalio käsittää liha-, vihannes, ja kalakastikkeilla maustettuja puuroja. Juomia ovat olut ja palmuviini.[1]

Yhteiskunta ja henkinen kulttuuri

Perinteiseen yhteiskuntarakenteeseen kuuluvat endogamiset sukuyhteisöt sekä kastijärjestelmä, jonka huipulla ovat maanviljelijät ja soturit.[1] Kuuluisia ylhäisiä sukuja ovat Keita ja Traoré.[10] Sukulaisuussuhteet ovat patrilineaarisia ja avioliitto virilokaalinen (vaimo muuttaa miehen luokse). Moniavioisuus on yleistä. Kyläyhteisöä hallitsee kylän perustajasuvun vanhimman miehen johtama neuvosto.[11] Initiaatioriitin läpikäyneet miehet muodostavat salaseuroja.[10]

Bambaroiden perinteinen uskonto käsittää esi-isien palvontaa, myyttejä, magiaa ja naamioriittejä. Polyteistista jumalolentojen kokonaisuutta johtaa veden jumala Faro. Rikkaaseen kansanperinteeseen kuuluu vaeltavien griot-laulajien esittämä eepos sekä satuja, lauluja, tansseja ja sanontoja.[12] Bambaran kirjakieli luotiin 1960-luvulla, ja ensimmäinen kaunokirjallinen teos ilmestyi vuonna 1977.[13]

Lähteet

  • Afrika: entsiklopeditšeski spravotšnik, tom 2. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1987. (venäjäksi)
  • Encyclopedia of the Peoples of Africa and the Middle East. New York: Facts on File, 2009. ISBN 978-0-8160-7158-6 (englanniksi)
  • Narody mira: istoriko-etnografitšeski spravotšnik. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1988. (venäjäksi)
  • Olson, James S.: The Peoples of Africa: An Ethnohistorical Dictionary. Westport: Greenwood Press, 1996. ISBN 0-313-27918-7 (englanniksi)

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f g h i Narody mira, s. 84.
  2. ↑ Olson, s. 64.
  3. ↑ New Encyclopedia of Africa, volume 5, s. 371. Farmington Hills: Thomson Gale, 2008. ISBN 978-0-684-31459-4 (englanniksi)
  4. ↑ Olson, s. 63.
  5. ↑ Afrika, s. 139.
  6. ↑ New Encyclopedia of Africa, volume 3, s. 465. Farmington Hills: Thomson Gale, 2008. ISBN 978-0-684-31457-0 (englanniksi)
  7. ↑ Encyclopedia of African History and Culture, volume II, s. 27–28. New York: Facts on File, 2005. ISBN 0-8160-5270-0 (englanniksi)
  8. ↑ Worldmark Encyclopedia of the Nations, twelfth edition, volume 2: Africa, s. 432. Farmington Hills: Thomson Gale, 2007. ISBN 1-4144-1091-3 (englanniksi)
  9. ↑ Encyclopedia of the Peoples of Africa, s. 97.
  10. ↑ a b c Encyclopedia of the Peoples of Africa, s. 96.
  11. ↑ Narody mira, s. 84–85.
  12. ↑ Narody mira, s. 85.
  13. ↑ Afrika, s. 134.

Aiheesta muualla