Eino Salmelainen

Nykyään Eino Salmelainen on aihe, joka on saanut yhä enemmän merkitystä nyky-yhteiskunnassa. Vuosien ajan siitä on tullut kiinnostava asia sekä asiantuntijoille että suurelle yleisölle. Sen vaikutus ilmenee eri tavoin henkilökohtaisesta globaaliin tasoon ja on synnyttänyt keskustelua ja pohdiskelua sen vaikutuksista. Tässä artikkelissa tutkimme Eino Salmelainen:n eri puolia ja analysoimme sen merkitystä eri yhteyksissä tavoitteenamme tarjota täydellinen ja valaiseva näkemys tästä nykypäivän niin tärkeästä aiheesta.

Eino Salmelainen
Eino Salmelainen 1930-luvun alussa.
Eino Salmelainen 1930-luvun alussa.
Henkilötiedot
Syntynyt30. maaliskuuta 1893
Ikaalinen
Kuollut16. huhtikuuta 1975 (82 vuotta)
Tampere
Ammatti teatterinjohtaja, teatteriohjaaja

Eino Johannes Salmelainen (30. maaliskuuta 1893 Ikaalinen – 16. huhtikuuta 1975 Tampere) oli suomalainen teatterinjohtaja ja teatteriohjaaja. Hän toimi Tampereen työväen teatterin johtajana vuosina 1943–1966.

Elämänvaiheet

Eino Salmelainen tuli ylioppilaaksi Tyrvään yhteiskoulusta vuonna 1912 ja toimi aluksi lehtimiehenä muun muassa Ilkassa ja Aamulehdessä sekä avustajana Satakunnan Sanomissa, kunnes siirtyi teatterialalle. Sisällissotaan Salmelainen osallistui valkoisten puolella. Hän toimi Tampereen Teatterin johtajana 1923–1934 ja Helsingin Kansanteatterin johtajana 1934–1940. Erityisen merkittävän uran hän teki Tampereen Työväen Teatterin johtajana. Teatterineuvoksen arvonimen hän sai vuonna 1951.

Näyttämöillä

Teatteriuransa varhaisvuosina Salmelainen omaksui mannermaisen teatterin ekspressionistisen tyylin. Sen piirteitä olivat epäsovinnaisuus, jyrkkyys ja kulmikkuus. Hän kuitenkin muovasi ilmaisuaan ja tavoitti pian jäljittelemättömän realistisen ilmaisutavan. Sen piirteitä olivat aitous, totuudellisuus ja maanläheisyys. Hän itse määritteli työnsä inhimillisyyden välittäjäksi, joka paljastaa näyttämöllä ihmisen luonnon ja laadun sekä opettaa elämän ymmärtämistä. Teatterinjohtajana Salmelainen oli synnynnäinen auktoriteetti ja pedagogi. Hän vaikutti koko maan teatteritaiteeseen luennoimalla ja ohjaamalla näyttelijöiden harjoituksia.[1]

Tunnustuksia

Salmelainen sai teatterineuvoksen arvonimen 1951, Pro Finlandia -mitalin 1958 ja professorin arvonimen 1963.[2] Tampereella ja Ikaalisissa on Salmelaisen mukaan nimetty katu. Hänen nimeään kantaa myös Eino Salmelaisen säätiö. Tampereen Työväen Teatterin vanha päänäyttämö nimettiin uudelleen hänen mukaansa syksyllä 2014[3].

Teoksia

  • Korpisaunalta : kesälomailijan kokemuksia. Tekijä, Tampere 1922
  • Luolavuoren valloittajat : poikaseikkailu. Gummerus, Jyväskylä 1923
  • Teatteri ja näyttelijä : välähdyksiä Suomen teatterien viimeaikaisesta toiminnasta ; toimittaneet Eino Salmelainen ja Ilmari Lahti. Gummerus, Jyväskylä 1937
  • Siniset kotkat ja legioona : seikkailukertomus. Seikkailujen maailma 22. Otava 1943
  • Neuvostoliitto - johtava teatterimaa. Suomi-Neuvostoliitto-seura, Helsinki 1946
  • Aioin papiksi − jouduin teatteriin: muistelmia ja mietteitä. Helsinki: Tammi, 1954.
  • Oppirahat on maksettava: muistelmia ja mietteitä. Helsinki: Tammi, 1955.
  • Hurma ja surma: muistelmia tavallaan. Helsinki: Tammi, 1957.
  • Tarinaa teatterista. Helsinki: Tammi, 1960.
  • Parivaljakko: Tampere teatterikaupunkina. Helsinki: Tammi, 1963.
  • Teatteriväkeä lähikuvassa. Helsinki: Tammi, 1965.
  • Paimenkirje: ohjaajan ajatuksia. Helsinki: Tammi, 1965.
  • Kun olin nuori. Helsinki: Tammi, 1966.
  • Kun vanhuus yllätti: kokemuksia. Helsinki: Tammi, 1967.
  • Teatterin naisia: eilisen ja nykypäivän havaintoja. Helsinki: Tammi, 1968.
  • Teatteri ja nuoriso : Aineksia ja näytteitä 27.3.1969 vietettävän Maailman teatteripäivän johdosta pidettäviksi oppitunneiksi. Suomen teatterijärjestöjen keskusliitto, Helsinki 1969
  • Jatkuuko teatteri? Helsinki: Tammi, 1970.
  • Ihminen näyttämöllä: kansallisen dramatiikan tarkkailua. Helsinki: Tammi, 1972.
  • Luova sana ja yhteiskunta: esseitä ja puheenvuoroja. Helsinki: Tammi, 1973.
  • Noin sata särmää Salmelaiselta. Koonnut Veikko Huuska. Ikaalinen: Ikaalisten kirjapaino, 1993.

Lähteet

  1. ↑ ”Salmelainen, Eino”, Otavan suuri ensyklopedia, 8. osa (Reykjavik–sukulaisuus), s. 6030. Otava, 1976. ISBN 951-1-05637-9
  2. ↑ Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat aakkosjärjestyksessä - Ritarikunnat ritarikunnat.fi. 9.10.2020. Viitattu 25.5.2023.
  3. ↑ Tampereen Työväen Teatterin Vanha päänäyttämö Eino Salmelaisen näyttämöksi epressi.com. 14.1.2014. Viitattu 13.10.2024.

Aiheesta muualla