Elli Ylimaa
Tässä artikkelissa perehdymme Elli Ylimaa:n kiehtovaan maailmaan ja tutkimme sen kaikkia puolia ja olennaisia näkökohtia. Sen alkuperästä sen vaikutuksiin nyky-yhteiskunnassa käsittelemme sen kehitystä ajan myötä ja sen merkitystä eri yhteyksissä. Lisäksi analysoimme sen roolia eri opiskelualueilla ja sen vaikutusta arjen eri osa-alueisiin. Näillä linjoilla pyrimme ymmärtämään ja pohtimaan Elli Ylimaa:tä useista näkökulmista, jotta voimme tarjota lukijalle kattavan ja rikastuttavan näkemyksen tästä aiheesta.
| Elli Ylimaa | |
|---|---|
 Elli Ylimaa vuonna 1941 elokuvassa Antreas ja syntinen Jolanda. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Ellen Johanna Ylimaa, o.s. Linnanheimo |
| Syntynyt | 11. kesäkuuta 1900 Turku, Suomen suuriruhtinaskunta |
| Kuollut | 11. toukokuuta 1982 (81 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | näyttelijä |
| Puoliso | Toivo Ylimaa (vih. 1926) |
| Lapset | 1 |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1936–1958 |
| Merkittävät roolit |
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
|
|
|
Ellen Johanna ”Elli” Ylimaa (o.s. Linnanheimo, vuoteen 1924 saakka Leino; 11. kesäkuuta 1900 Turku – 11. toukokuuta 1982 Helsinki[1]) oli suomalainen näyttelijä. Hän päätyi harrastelijanäyttämöiden kautta tekemään sivurooleja kymmenissä suomalaisissa elokuvissa aina 1930-luvun puolivälistä 1950-luvun loppuun.
Elli Ylimaa oli Johan Gustaf Leinon (alk. Grönroos) ja Aksa Johanna Grönlundin seitsenlapsisen perheen toinen. Vuonna 1924 perheen sukunimi muutettiin Linnanheimoksi. Elli Ylimaan sisarista Ragnhild, Rakel ja Regina alkoivat myös näyttelijöiksi. Jälkimmäisestä tuli suomalaisen elokuva kulta-ajan valovoimaisimpia filmitähtiä. Isä vastusti ankarasti lastensa teatterihaaveita, mutta sisarensa Ragnhildin innoittamana myös Elli alkoi 1920-luvulla esiintyä harrastelijanäyttämöillä ja niitti mainetta varsinkin koomisissa rooleissa.[2]
Elokuvaohjaajat Teuvo Tulio ja Valentin Vaala olivat Linnanheimon sisarusten hyviä tuttavia, jotka ottivat heidät mukaan omiin projekteihinsa. Kun Vaala alkoi työskennellä Suomi-Filmin ohjaajana 1935, Ylimaasta tuli yksi hänen luottonäyttelijöistään palvelijattarien, yläluokkaisten neitien tai tiukkapipoisten akkojen sivurooleissa. Niin ikään Tulio käytti Ylimaata usein omissa elokuvatuotannoissaan, niin ikään sivuosissa. Yleensä hänet nähtiin sisarensa Regina Linnanheimon esittämän päähahmon luottohenkilönä.[1]
Ylimaan merkittävimpiin tulkintoihin lukeutuvat muun muassa Mantan osa Tulion elokuvassa Taistelu Heikkilän talosta (1936) ja johtajaopettajan rouva Kristiina Iippo Vaalan elokuvassa Varaventtiili (1942). Hän teki elokuvarooleja 1950-luvun lopulle asti.
Elli Ylimaa oli vuodesta 1926 naimisissa toimistosihteeri Toivo Ylimaan kanssa. Heidän poikansa Veikko eli ”Ekku” esiintyi pikkuroolissa Taistelu Heikkilän talosta -elokuvassa. Ylimaa menehtyi 81-vuotiaana 1982.[1]
Filmografia
| Vuosi | Elokuva | Rooli |
|---|---|---|
| 1936 | Vaimoke | ikäneito puhelimessa |
| Mieheke | Virvan seuraneiti | |
| Taistelu Heikkilän talosta | Manta | |
| 1937 | Nuorena nukkunut | Sofia-täti |
| Koskenlaskijan morsian | Nuottaniemen Maija | |
| 1938 | Niskavuoren naiset | Serafiina Lundelin, koulun vahtimestari |
| Laulu tulipunaisesta kukasta | kätilö | |
| 1939 | Vihreä kulta | pöytäseurueen jäsen |
| 1940 | Jumalan myrsky | 3. rouva |
| 1941 | Antreas ja syntinen Jolanda | täti Auroora |
| Morsian yllättää | keittäjätär | |
| 1942 | Varaventtiili | Kristiina Iippo, johtajaopettajan vaimo |
| Puck | eukko | |
| 1943 | Neiti Tuittupää | sairaanhoitajatar Beata Bohm, ”Topias” |
| Tositarkoituksella | Aliina, Raudanhovin keittäjätär | |
| 1945 | Vuokrasulhanen | Emmi, Meeri Holvin sisäkkö |
| Linnaisten vihreä kamari | neiti Renata Weder | |
| 1946 | Loviisa – Niskavuoren nuori emäntä | Korinterin Iita, ompelija |
| Rakkauden risti | ompelimon johtajatar | |
| Levoton veri | Sylvin ja Outin täti | |
| 1947 | Intohimon vallassa | Anderssonska |
| Hedelmätön puu | neiti Lindgren |
| Vuosi | Elokuva | Rooli |
|---|---|---|
| 1947 | Pimeänpirtin hävitys | 1. nainen ikkunassa |
| 1948 | Läpi usvan | huoltosisar Niemi |
| Sankari kuin sankari | leipuri | |
| Kilroy sen teki | Hiltuska | |
| 1950 | Amor hoi! | johtokunnan jäsen |
| 1951 | Gabriel, tule takaisin | 1. ompeluseuratäti |
| Kesäillan valssi | maisteri Sophie Blom | |
| 1952 | Rikollinen nainen | Kristianin äiti |
| Kulkurin tyttö | Agda, kapteenska | |
| Kaikkien naisten monni | vanhapiika | |
| Noita palaa elämään | Saara, palvelijatar | |
| Suomalaistyttöjä Tukholmassa | työnvälitystoimiston neiti | |
| 1953 | Maailman kaunein tyttö | Anni, sisäoppilaitoksen johtajatar |
| Kolmiapila | lastensuojelulautakunnan tarkastaja | |
| Mustasukkaisuus | palvelija | |
| 2 hauskaa vekkulia | 2. nainen | |
| Pekka Puupää kesälaitumilla | rouva Linssi | |
| 1955 | Lähellä syntiä | talonmiehen vaimo |
| 1956 | Olet mennyt minun vereeni | Rean äiti |
| Muuan sulhasmies | neiti Liukko, yhteiskoulun johtajatar | |
| 1958 | Asessorin naishuolet | Esteri, paikanhakija |
| 1962 | Vaarallista vapautta | asiakas tavaratalossa |
Lähteet
Viitteet
- ↑ a b c Elli Ylimaa Elonetissä.
- ↑ Nikula Jaana: Polttava katse – Regina Linnanheimon elämä ja elokuvat, s. 51. Like, 2000.
Aiheesta muualla
| Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt |
|---|
