Nykyään Ensimmäinen Johanneksen kirje on aihe, joka on kiinnittänyt monien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Nyky-yhteiskunnassa Ensimmäinen Johanneksen kirje:stä on tullut kiinnostava aihe niin asiantuntijoille kuin harrastajillekin. Taloudellisista vaikutuksistaan populaarikulttuuriin Ensimmäinen Johanneksen kirje on osoittautunut tutkimisen ja analyysin arvoiseksi ilmiöksi. Tässä artikkelissa tutkimme Ensimmäinen Johanneksen kirje:een liittyviä eri näkökohtia ja sen merkitystä eri yhteyksissä. Ensimmäinen Johanneksen kirje tulee olemaan tärkeä aihe tänään ja tulevina vuosina aina historiastaan tulevaisuuteen.
Ensimmäinen Johanneksen kirje | |
---|---|
Ἡ ἐπιστολὴ τοῦ Ἰωάννου A΄ | |
Raamattu Uusi testamentti |
|
![]() Ensimmäisen Johanneksen kirjeen alku Vulgatan käsikirjoituksessa, 1200-luku. |
|
Synty | |
Kirjoittaja (perint.) | Johannes |
Kirjoituspaikka | Efesos tai sen lähellä[1] |
Ajoitus | n. 85–95 jaa.[1] |
Teksti | |
Genre | kirje |
Alkukieli | koinee-kreikka |
Lyhenne | 1. Joh. |
Lukuja | 5 |
Jakeita | 105 |
Edeltävä: < 2. Piet.Seuraava: 2. Joh. > |
|
Katso myösLuettelo Raamatun kirjoista |
Ensimmäinen Johanneksen kirje (m.kreik. Ἡ ἐπιστολὴ τοῦ Ἰωάννου A΄, Hē epistolē tū Iōannū 1) on yksi Uuden testamentin kirjeistä. Sen on kirjoittanut apostoli Johannes.
Perimätiedon mukaan kirjoittajana on pidetty Johannesta ja kirjoituspaikkana Efesosta. Johannes kirjoitti kirjeen todennäköisesti vanhalla iällä, ensimmäisen vuosisadan loppupuolella.
Kirjeen sisältö, kieli ja sen käyttämät käsitteet osoittavat, että kirjeellä on sama kirjoittaja kuin kahdella muulla Johanneksen nimiin laitetulla kirjeellä sekä Johanneksen evankeliumilla. Ei voida varmasti sanoa, kirjoittiko Johannes nämä kirjat itse, kirjoittiko joku ne hänen nimissään ja puhuen hänen puolestaan, vai onko ne kirjoittanut useampi henkilö yhdessä.
Kirjeen alku muistuttaa tyyliltään hyvin paljon Johanneksen evankeliumin alkua ja puhuu samanlaisista asioista, muun muassa Kristuksesta valkeutena.
Apostolin tarkoituksena oli julistaa elämän sana niille, joille hän kirjoitti, jotta he voisivat yhdistyä Isään ja hänen poikaansa Jeesukseen Kristukseen. Hän osoittaa, että yhdistyminen tapahtuu toisaalta Kristuksen sovitustyön kautta (1:7; 2:2; 3:5; 4:10, 14; 5:11, 12) ja hänen toimiessaan ihmisten puolustajana (2:1) ja toisaalta ihmisten toimesta pyhyydellä (1:6), kuuliaisuudella (2:3), puhtaudella (3:3), uskolla (3:23; 4:3; 5:5) ja rakkaudella (2:7, 8; 3:14; 4:7; 5:1).
Kirjoittaja kirjoitti kirjeen "teille, Jumalan Poikaan uskoville, jotta tietäisitte, että teillä on iankaikkinen elämä" (5:13). Vaikuttaa siltä, että kirjoittaja oli huolissaan harhaoppisten opettajien opetuksista. Sellaiset opettajat tuomittiin antikristuksiksi (2:18–19). He olivat aiemmin olleet kirkon johtajia, mutta heidän opetuksestaan oli sittemmin tullut heterodoksista. Vaikuttaa siltä, että nämä opettajat opettivat, että Kristus olisi ollut henki vailla ruumista (4:2), että hänen kuolemansa ristillä ei ollut syntien sovitukseksi (1:7), ja että he eivät enää voineet tehdä syntiä (1:8–10).