FC Inter Turku

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Suurelta osalta lähteetöntä

FC Inter
Koko nimi	Football Club International Turku
Lempinimet	Inter
Perustettu	18. kesäkuuta 1990
Kaupunki	Turku
Kenttä	Veritas Stadion
– kapasiteetti	8 072
Sarja	Veikkausliiga
Sarjataso	1.
Värit	sininen, musta, punainen
Puheenjohtaja	Nikolas Håkans[1]
Päävalmentaja	Vesa Vasara[1]
Kapteeni	Juuso Hämäläinen
}} Kotipeliasu }} Vieraspeliasu
Infobox OKNimi-testi OK

Mitalit
Veikkausliiga
Kultaa	2008
Hopeaa	2011, 2012, 2019, 2020
Suomen Cup
Kultaa	2009, 2018
Hopeaa	2014, 2015, 2020, 2022, 2024
Liigacup
Kultaa	2008, 2024, 2025
Hopeaa	2007, 2022

Football Club International Turku eli FC Inter on vuonna 1990 perustettu turkulainen jalkapalloseura, joka on pelannut Suomen pääsarjassa, Veikkausliigassa, yhtämittaisesti kaudesta 1999 lähtien.^[2] FC Inter pelaa kotiottelunsa Veritas-stadionilla, ja seuran tunnusvärit ovat sininen ja musta. FC Inter on voittanut Suomen mestaruuden kaudella 2008 sekä Suomen Cupin 2009 ja 2018. Lisäksi se on saavuttanut Veikkausliigassa neljä ja Suomen Cupissa kolme hopeaa.

FC Inter Turku perustettiin 18. kesäkuuta 1990 Turussa kahdeksan henkilön toimesta, kun vanhemmat halusivat luoda uuden harrastusmahdollisuuden Nappulaliiga-ikäisille pojille. Seura aloitti toimintansa yhdellä D-juniorijoukkueella.^[3] Seuran väreiksi valittiin sininen ja musta (kolmantena värinä punainen), ja nimi sekä värit viittaavat italialaiseen FC Internazionale Milanoon. Seuran nimi rekisteröitiin virallisesti syyskuussa 1991.^[4] Seuran nimi rekisteröitiin virallisesti syyskuussa 1991.^[5]

Stefan Håkans perusti seuralle edustusjoukkueen, joka aloitti kaudella 1992 Kolmosessa ja sijoittui viidenneksi. Kaudelle 1993 FC Inter siirtyi Kakkoseen ottaen taloudellisissa vaikeuksissa olleen TuTo:n paikan. Toiminta muuttui ammattimaisemmaksi, ja joukkueeseen hankittiin kolme brasilialaista sekä kokenut Tero Forss. Tavoitteeksi asetettu nousu Ykköseen toteutui kauden päätteeksi.^[4]

Veikkausliigaan FC Inter nousi toisella yrityksellä vuonna 1995. Liigadebyyttikaudella 1996 Hannu Paatelon valmentama joukkue aloitti erinomaisesti pelaten 10 ottelua tappioitta ja johti sarjaa pitkään. Kausi päättyi lopulta kuudenteen sijaan. Seuraava kausi 1997 oli vaikea ja johti putoamiseen Ykköseen. Joukkue kuitenkin palasi välittömästi takaisin liigaan sijoittumalla Ykkösen loppusarjassa kolmanneksi.

Paluukaudella 1999 FC Inter taisteli mitaleista ja sijoittui viidenneksi, ohittaen ensimmäistä kertaa paikallisvastustajansa TPS:n sarjataulukossa. Vuonna 2000 seurassa aloitettiin argentiinalaispelaajien rekrytointi, mikä muodostui seuran tavaramerkiksi tuleville vuosille. Joukkueessa pelasi kauden aikana viisi argentiinalaista, joista Gabriel Flores, Fernando Della Sala ja Arístides Pertot osoittautuivat menestyksellisiksi hankinnoiksi. Kauden päätteeksi Timo Askolin korvattiin valmentajana Pertti Lundellilla.

Pertti Lundellin valmentama FC Inter aloitti vuoden 2001 vahvasti. TPS:n pudottua Ykköseen Inter oli nyt Turun ainoa liigajoukkue. Richard Teberion maalivire piti joukkueen mitalitaistelussa alkukaudesta, mutta lopulta sijoitus oli viides. Vuosi 2002 oli kaksijakoinen: joukkue johti liigaa heinäkuussa, mutta voitti jäljellä olleista 15 ottelusta vain yhden päätyen kuudenneksi. Kauden kohokohta oli Ari Nymanin läpimurto.

Kari Virtanen otti valmennusvastuun kaudelle 2003 Lundellin erottua terveyssyistä. Joukkue sai käyttöönsä uuden kotiareenan, Veritas Stadionin, ja paikallisottelut TPS:ää vastaan palasivat. Heikon alun jälkeen Inter paransi loppukaudesta sijoittuen seitsemänneksi. Vuonna 2004 sekä Inter että TPS taistelivat mitaleista ja yleisömäärät kasvoivat. Inter saavutti historiansa parhaan sijoituksen, neljännen sijan.

Kaudella 2005 joukkue nuorentui. Tulokkaat Tomi Petrescu ja Miikka Ilo tekivät kumpikin 7 maalia, mutta tehokkain oli kamerunilainen Serge N'Gal. Inter menetti mitalimahdollisuutensa jälleen viime kierroksilla sijoittuen viidenneksi. Kesällä toteutui puheenjohtaja Stefan Håkansin unelma, kun Inter eteni Intertoto-cupissa toiselle kierrokselle.

Vuosi 2006 oli vaikea N'Galin ja Arístides Pertotin lähdettyä. Virtanen korvattiin kauden aikana hollantilaisella René van Eckillä, ja joukkue sijoittui kymmenenneksi, TPS:n taakse. Van Eckin palattua Sveitsiin valmentajaksi tuli toinen hollantilainen, Job Dragtsma. Kaudeksi 2007 hankittiin merkittäviä ulkomaalaisvahvistuksia: hollantilainen Jos Hooiveld, nigerialainen Dominic Chatto ja sierraleonelainen Patrick Bantamoi. Uudistunut joukkue sijoittui yhdeksänneksi.

Vuosi 2008 toi Interille ensimmäisen Suomen mestaruuden. Ennakkosuosikkina pidetyn TPS sijaan Inter hallitsi sarjaa alusta loppuun. Joukkue koki ensimmäisen tappionsa vasta 18. ottelussaan ja varmisti mestaruuden päätöskierroksella voittamalla FF Jaron 2-0. Mestaruuskauden avainpelaajia olivat Bantamoi, Hooiveld ja Chatto sekä läpimurron tehneet Joni Aho, Severi Paajanen, Mika Ojala ja Mika Mäkitalo.

Mestaruuden puolustaminen 2009 oli vaikeaa Hooiveldin ja Chatton lähdettyä. Alakertaa vahvistivat paluumuuttajat Ari Nyman ja Arístides Pertot. Vahvan alun jälkeen mestaruustoiveet kariutuivat keskikesällä, ja sijoitus oli lopulta viides. Kauden ilonaiheita olivat Timo Furuholmin läpimurto maalintekijänä ja Suomen cupin voitto Tampere Unitedia vastaan finaalissa 2-1.

Kaudella 2010 joukkueeseen palasi Mika Mäkitalo, mutta loukkaantumiset vaivasivat avainpelaajia. Parhaaksi maalintekijäksi nousi laitapakista laitahyökkääjäksi siirretty kapteeni Henri Lehtonen 11 maalillaan. Joukkue sijoittui kuudenneksi, jääden TPS taakse paikallisvertailussa.

FC Inter palasi mitalikantaan vuonna 2011 saavuttaen hopeaa. Joukkueen kautta varjosti vain HJK:n ylivoima sarjassa. Hopea varmistui vasta viimeisellä kierroksella, kun Inter voitti tasapisteissä olleen JJK:n 2-1 Timo Furuholmin ja Henri Lehtosen maaleilla.

Hopeajoukkueen vahvuutena oli tehokas hyökkäyskolmikko: Timo Furuholm teki huimat 22 liigamaalia, Mika Ojala 16 ja Henri Lehtonen 15. Furuholm ja Ojala pelasivat myös maajoukkueessa, johon kutsuttiin myös puolustaja Joni Aho ja keskikenttäpelaaja Joni Kauko. Maalivahti Magnus Bahne oli palannut Ruotsista vahvistamaan joukkuetta. Kauden päätteeksi Furuholm valittiin Vuoden liigapelaajaksi ja Ojala Vuoden keskikenttäpelaajaksi.^[6]

Vuonna 2022 FC Inter sijoittui liigacupissa hopealle hävittyään loppuottelussa FC Hongalle 3-1. Samalla kaudella joukkue saavutti hopean myös Suomen Cupissa, jossa loppuottelussa KuPS voitti Interin 1-0.^[7][8]

Seuravaakunan idea on lainattu Kamerunin jalkapallomaajoukkueelta, joka oli iso puheenaihe seuran perustamisvuonna 1990 jolloin joukkue eteni Italian MM-kisoissa puolivälieriin.^[9] Seuravaakunan viimeisteli entinen olympiapurjehtija Annika Mannström, joka oli AD-assistenttina mainostoimistossa tuohon aikaan. Mannström on kertonut piirtäneensä tunnuksen kuvittajan tavallisena työtehtävänä. Kaksikieliselle kaupungille ja seuralle ominaisesti sanat Åbo ja Finland ovat näkyvä osa tunnusta.^[10]

• 
  FC Interin alkuperäinen seuratunnus.
• 
  Nykyinen hienosäädetty seuratunnus.

Seuran värejä ovat sininen, musta ja punainen, jotka esiintyvät myös seuran peliasussa. Seuran värit ja nimi ovat lainattu italialaiselta Inter Milanolta.^[11][9]

Pääartikkeli: Veritas-stadion

FC Inter pelaa kotiottelunsa Veritas-stadionilla Kupittaalla, aivan Turun keskustan tuntumassa. Stadionilla pelaa myös toinen turkulainen seura TPS.

Stadion käsittää kolme katsomoa: vuoden 1952 olympialaisiin valmistuneen Olympiakatsomon, vuonna 2003 valmistuneen pääkatsomon, sekä vuoden 2009 naisten EM-kisoihin valmistuneen päätykatsomon. Veritas Stadionin istumakapasiteetti on 8 072 paikkaa, jonka lisäksi stadionilla on optio 1 300 seisomapaikalle.

FC Interin ja koko Veritas-stadionin yleisöennätys on 19. lokakuuta 2019 Suomen mestaruuden ratkaisseesta Interin ja KuPS:n ottelusta, jota seurasi 9 125 katsojaa.^[12] Veritas Stadionilla on lämmitettävä luonnonnurmi (107 × 67 m) joka on edellytyksenä siihen, että Turussa voidaan pelata myös kansainvälisiä otteluita.^[13]

Tilanne 2. huhtikuuta 2025.^[14][15]

Nro Paikka Pelaaja Maalivahdit 1 M Eetu Huuhtanen 12 M Eero Vuorjoki 13 M Tino Kangasaho Puolustajat 2 P Jussi Niska 3 P Juuso Hämäläinen 4 P Väinö Vehkonen 5 P Albin Granlund 6 P Dimitri Legbo 16 P Bart Straalman 22 P Luka Kuittinen 24 P Sami Sipola

Nro Paikka Pelaaja Keskikenttä 8 K Johannes Yli-Kokko 10 K Florian Krebs 17 K Bismark Ampofo 19 K Iiro Järvinen 25 K Joonas Kekarainen 28 K Axel Kouame Hyökkääjät 9 H Jasse Tuominen 11 H Jean Botué 14 H Thomas Lahdensuo 18 H Otto Eloluoto 23 H Loic Essomba

• Päävalmentaja: Vesa Vasara
• Valmentaja: Riku Paularinne
• Valmentaja: Lauri Hakanen
• Maalivahtivalmentaja: Miika Salmi
• Joukkueenjohtaja: Niko Lehikoinen
• Lääkäri: Tero Silto
• Fysioterapeutti: Teemu Ahonen
• Fysioterapeutti: Ville Peltonen
• Huoltaja: Seppo Pajunen

Pääartikkeli: Luettelo FC Inter Turussa pelanneista jalkapalloilijoista

• Anders Romberg (1992)
• Timo Sinkkonen (1993–1994)
• Hannu Paatelo (1995–1997)
• Tomi Jalo (1997–1998)
• Steven Polack (1998)
• Timo Askolin (1999–2000)
• Pertti Lundell (2001–2002)
• Kari Virtanen (2003–2006)
• René van Eck (2006)
• Job Dragtsma (2007-2016)
• Jami Wallenius (2016)
• Shefki Kuqi (2016–2017)
• Fabrizio Piccareta (2017–2018)
• John Allen (2018)
• José Riveiro (2018–2021)
• Miguel Grau (2022)
• Ramiro Muñoz (2022)
• Jarkko Wiss (2023)

• Suomen mestaruus: 1 (2008)
• SM-hopea: 4 (2011, 2012, 2019, 2020)

• Suomen Cup: 2 (2009, 2018)
• Suomen Cup, hopea: 5 (2014, 2015, 2020, 2022, 2024)

• Liigacup: 2 (2008, 2024)
• Liigacup, hopea: 2 (2007, 2022)

Kausi	Kilpailu	Kierros	Vastustaja	Tulos
2005	Intertoto Cup	1.	ÍA	0–0, 4–0
		2.	Varteks	2–2, 3–4
2009	Mestarien liiga	2.	Sheriff Tiraspol	0–1, 0–1
2010	Eurooppa-liiga	3.	Genk	1–5, 2–3
2012	Eurooppa-liiga	2.	Twente	1–1, 0–5
2013	Eurooppa-liiga	1.	Víkingur Gøta	0–1, 1–1
2019	Eurooppa-liiga	1.	Brøndby IF	1–4, 2–0
2020	Eurooppa-liiga	1.	Honvéd	1–2 (jo)
2021	Konferenssiliiga	1.	Puskás AFC	1–1, 0–2
2022	Konferenssiliiga	1.	KF Drita	1–0, 0–3

• Eniten maaleja: Tero Forss, 74 (1993–2001)
• Eniten otteluita: Magnus Bahne, 234 (1998–2015 )
• Yleisöennätys: 9 125 (FC Inter–Kups 2019)

     Pääsarja

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta FC Inter Turku.

• FC Interin virallinen sivusto
• Kannattajaryhmä Ultraboyzin sivusto
• https://www.facebook.com/ArmadaTKU/