Tässä artikkelissa tutkimme perusroolia, joka Jalkapallon A-sarjan kausi 1935:llä on ollut läpi historian, ja analysoimme sen vaikutusta yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Alkuperäistään nykypäivään Jalkapallon A-sarjan kausi 1935 on ollut keskustelun ja analyysin kohteena useilla tieteenaloilla, mikä on herättänyt asiantuntijoiden ja fanien uteliaisuutta ja kiinnostusta. Moniulotteisen lähestymistavan avulla tutkimme sen vaikutusta kulttuuriin, politiikkaan, teknologiaan ja muille alueille ymmärtääksemme paremmin sen merkitystä nykymaailmassa. Tarkastelemalla erilaisia näkökulmia ja tarkastelemalla empiiristä näyttöä pyrimme tarjoamaan kattavan kuvan Jalkapallon A-sarjan kausi 1935:stä ja sen merkityksestä nyky-yhteiskunnassa.
A-sarjan kausi 1935 | |
---|---|
Joukkueiden määrä | 8 |
Ajankohta |
5. toukokuuta− 29. syyskuuta |
Mestari |
HPS 3. Mestaruussarjan mestaruus 8. Suomen mestaruus |
Toinen sija | HIFK |
Kolmas sija | Toverit |
Pudonneet joukkueet |
VIFK ÅIFK |
Ottelut | 56 |
Maalit | 238 (4,3 per ottelu) |
Paras maalintekijä |
Aatos Lehtonen (13) Nuutti Lintamo (13) |
Suurin kotivoitto | HIFK−ÅIFK 7−0 |
Suurin vierasvoitto | Sudet−HIFK 0−7 |
Eniten maaleja ottelussa | VIFK−ÅIFK 7−3 |
Kokonainen yleisömäärä | 69 848 |
Yleisökeskiarvo | 1 247 |
Alempi sarjataso | B-sarja |
← 1934 |
1936 → |
Jalkapallon A-sarjan kausi 1935 oli vuonna 1930 perustetun Mestaruussarjan (1930–1935 A-sarja tai Suomen sarja) kuudes kausi. Kaudella 1935 A-sarja pelattiin kahdeksan joukkueen kaksinkertaisena sarjana.
A-sarjan ja Suomen mestaruuden voitti HPS, joka varmisti kahdeksannen mestaruutensa toiseksi viimeisessä ottelussa 21. syyskuuta, kun se voitti HIFK:n Paavo Virtasen, Eero Ronkasen, Viljo Kuhlbergin ja Pentti Larvon maaleilla 4–0.[1] HPS sai omaksi Turun Sanomien Palloliitolle vuonna 1925 lahjoittaman Karhunpyytäjäpatsaan.[2] Viimeisiksi sijoittuneet VIFK ja ÅIFK putosivat Itä–Länsi-sarjaan.
A-sarjan maalikuninkuuden kaudella 1935 jakoivat HJK:n Aatos Lehtonen ja VPS:n Nuutti Lintamo 13 maalilla.[3] A-sarjan yleisömäärä kaudella 1935 oli yhteensä 69 848 henkeä eli keskimäärin 1 247 katsojaa ottelua kohti. Yleisömäärä oli Mestaruussarjan uusi yleisöennätys.[4]
A-sarjaan osallistui kahdeksan joukkuetta, joista kuusi kaudelta 1934 ja kaksi nousijaa kauden 1934 B-sarjasta. B-sarjan loppusarjan kaksi parasta, VPS ja VIFK, nousivat suoraan. Nousijajoukkueet korvasivat edellisellä kaudella viimeiseksi jääneet TPS:n ja UL:n.[5]
S | Joukkue | O | V | T | H | TM | PM | ME | Pist |
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
1 | HPS (M) | 14 | 11 | 0 | 3 | 38 | 15 | +23 | 22 |
2 | HIFK | 14 | 8 | 1 | 5 | 41 | 28 | +13 | 17 |
3 | Toverit | 14 | 7 | 1 | 6 | 28 | 26 | +2 | 15 |
4 | HJK | 14 | 6 | 2 | 6 | 32 | 26 | +6 | 14 |
5 | VPS | 14 | 6 | 2 | 6 | 27 | 27 | 0 | 14 |
6 | Sudet | 14 | 7 | 0 | 7 | 31 | 34 | −3 | 14 |
7 | VIFK (P) | 14 | 3 | 3 | 8 | 29 | 37 | −8 | 9 |
8 | ÅIFK (P) | 14 | 3 | 1 | 10 | 12 | 45 | −33 | 7 |
Lähde: Jalkapallokirja 1936[6]
(M) = Suomen mestari; (P) = Putoaja
Koti \ Vieras1 | HPS | HIFK | HT | HJK | VPS | SUD | VIFK | ÅIFK |
HPS | 4–1 | 1–2 | 1–3 | 5–1 | 4–0 | 3–1 | 1–0 | |
HIFK | 0–4 | 1–2 | 1–0 | 4–0 | 4–2 | 4–3 | 7–0 | |
Toverit | 2–3 | 4–0 | 2–4 | 2–0 | 2–3 | 1–3 | 2–3 | |
HJK | 0–1 | 4–5 | 2–3 | 2–2 | 2–1 | 4–2 | 6–1 | |
VPS | 1–0 | 3–1 | 3–0 | 3–0 | 1–5 | 2–3 | 5–0 | |
Sudet | 1–4 | 0–7 | 1–2 | 1–3 | 4–2 | 4–2 | 3–0 | |
VIFK | 2–3 | 1–5 | 2–2 | 2–2 | 1–1 | 0–2 | 7–3 | |
ÅIFK | 1–4 | 1–1 | 0–2 | 1–0 | 0–3 | 1–4 | 1–0 |
Lähde: Jalkapallokirja 1935[7]; Jalkapallokirja 1936[6]
1 Kotijoukkue vasemmanpuoleisessa sarakkeessa.
Värit: Sininen = kotivoitto; Keltainen = tasapeli; Punainen = vierasvoitto.
HPS:n kokoonpano 21.9. ottelussa HPS–HIFK.[8] |
Pelaaja | O | M |
---|---|---|
![]() |
9 | 0 |
![]() |
13 | 1 |
![]() |
11 | 2 |
![]() |
14 | 10 |
![]() |
14 | 0 |
![]() |
14 | 0 |
![]() |
12 | 8 |
![]() |
13 | 0 |
![]() |
14 | 6 |
![]() |
14 | 1 |
![]() |
12 | 5 |
Lähteet: Jalkapallokirja 1981[9]; Pelimiehet. Suomen jalkapallon pelaajatilastot 1930–2006[10]
Joukkueessa pelasivat myös Oiva Laine (mv, 5/0), Viljo Kuhlberg (6/3) ja Leo Laaksonen (3/0).[11]