Feeniks (tähdistö)

Nykyään Feeniks (tähdistö) on aihe, joka herättää yhteiskunnassa suurta kiinnostusta ja keskustelua. Alkuperäistään tähän päivään asti Feeniks (tähdistö) on ollut eri alojen asiantuntijoiden tutkimuksen ja analyysin kohteena. Sen vaikutus ihmisten elämään ja ihmiskunnan kehitykseen on ollut syvällinen, ja sen merkitys on säilynyt ajan mittaan. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti Feeniks (tähdistö):n tärkeimpiä näkökohtia sen alkuperästä sen nykypäivän vaikutuksiin. Yhteiskuntavaikutuksestaan ​​populaarikulttuuriin Feeniks (tähdistö) on jättänyt lähtemättömän jäljen historiaan ja ihmisten mieliin.

Feeniks
Latinankielinen
nimi
Phoenix
Lyhenne Phe
Genetiivi Phoenicis
Rektaskensio 0h
Deklinaatio -50°
Ala taivaasta 469 neliöastetta
Tähtien määrä
(magnitudi < 3)
1
Kirkkain tähti Ankaa (2,39 mag.)
Meteoriparvet Phoenicidit
Naapuri-
tähdistöt
Kuvanveistäjä, Kurki, Tukaani, Etelän vesikäärme, Eridanus, Sulatusuuni

Näkyy leveysasteiden +32° ja −90° välillä

Feeniks (lat. Phoenix, Phoenicis, Phe) on pieni eteläinen tähdistö, jonka nimesivät hollantilaiset Pieter Dirkszoon Keyser ja Frederick de Houtman, ja teki tunnetuksi Johannes Bayer teoksessaan Uranometria vuonna 1603.[1]

Tähdistö ulottuu deklinaatiosta -41° deklinaatioon -57°, ja rektaskensio on 23.5h - 2h. Sen takia se on näkymättömissä 40 leveyspiirin pohjoispuolella pohjoisella pallonpuoliskolla, ja näkyy hyvin alhaalla taivaalla päiväntasaajaltakin katsottuna. Feeniks näkyy hyvin Australiassa ja Etelä-Afrikassa eteläisen pallonpuoliskon kesällä.

Feeniksiin liittyy pieni meteoriparvi 5. joulukuuta.[1]

Tähdet

Koko tähdistössä on vain 11 tähteä yli magnitudin 5.0.[1] Kirkkain tähti on Alfa Phoenicis 24 parsekin päässä Maasta, jonka magnitudi on 2,39 ja spektriluokka K0.[2]

Tähdistöstä on löydetty noin 36 000 valovuoden päästä tähti HE 0107-5240, jonka metallipitoisuus on pienin koskaan havaittu. Tämän vuoksi sen uskotaan muodostuneen universumin alkuvaiheessa.[3]

Lähteet

  1. a b c Phoenix Constellation Red Orbit. Arkistoitu 14.2.2015. Viitattu 31.7.2012. (englanniksi)
  2. Karttunen, Hannu: Ankaa. Astro.utu.fi. Arkistoitu 15.2.2015. Viitattu 14.2.2015.
  3. A Glimpse of the Young Milky Way: VLT UVES Observes Most Metal-Deficient Star Known 30.10.2002. ESO. Viitattu 14.2.2015.

Aiheesta muualla