Frans Wilhelm Lüchow
Tässä artikkelissa pyrimme tutkimaan Frans Wilhelm Lüchow:n kiehtovaa maailmaa ja kaikkea, mitä se edustaa. Alkuperäistään tämän päivän vaikutuksiinsa tämä aihe on herättänyt kiinnostusta kaiken ikäisille ja ammateille. Seuraavilla sivuilla analysoimme yksityiskohtaisesti sen ominaisuuksia, vaikutuksia ja mahdollisia tulevia vaikutuksia. Epäilemättä Frans Wilhelm Lüchow on aihe, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi ja joka ansaitsee tulla tunnetuksi kokonaisuudessaan.
opiskelleita suomalaisia
Johan Jacob Ahrenberg, Anton Wilhelm Arppe, Charles Bassi, Johan Zacharias Blackstadius, Edla Blommér, Erik Cainberg*, Theodor Decker, Robert Wilhelm Ekman*, Erik Enroth, Gustaf Wilhelm Finnberg, Johan Erik Hedberg, Johan Gustav Hedman, Gustaf Erik Hedman, Theodor Höijer, Karl Emanuel Jansson, Johan Knutson, Unto Koistinen, Helmi Kuusi, Aleksander Lauréus*, Johan Erik Lindh, Frans Wilhelm Lüchow, Erik Johan Löfgren, Karl Peter Mazér, Hjalmar Munsterhjelm, Martti Mäki, Victorine Nordenswan, Johan Oldenburg, Antero Olin, Erik Palmstedt, Jacob Rijf, Mathilda Rotkirch, Carl Axel Setterberg, Carl Eneas Sjöstrand, Frans Sjöström, Anita Snellman, Erland Stenberg, Johan Henrik Strömer, Emanuel Thelning, Isak Wacklin, Ferdinand von Wright, Magnus von Wright, Wilhelm von Wright
* agré
Frans Fredrik Wilhelm Lüchow (myös Lüchou, 27. toukokuuta 1837 Kristiinankaupunki – 6. tammikuuta 1884 Oulu) oli suomalainen arkkitehti. Lüchow valmistui arkkitehdiksi Tukholman taideakatemiasta vuonna 1856. Vuosina 1858–1863 hän toimi Turun lääninarkkitehdin G. T. Chiewitzin apulaisena, kunnes nimitettiin vt. lääninarkkitehdiksi Chiewitzin kuoltua. Vuonna 1870 Lüchow siirtyi Turusta Yleisten rakennusten ylihallitukseen ns. kolmanneksi arkkitehdiksi, mutta sai nimityksen Oulun lääninarkkitehdiksi jo samana vuonna. Lüchow kuoli Oulussa loppiaisena 1884 ja hänet on haudattu Oulun hautausmaalle.[1]
Lüchoun töitä
- Entinen apteekki, Brandensteininkatu 9, Loviisa (1860–63) [2]
- Tuomiokirkkokatu 2, Turku (G. T. Chiewitzin kanssa) (1861)
- Tuomiokirkkokatu 4, Turku (G. T. Chiewitzin kanssa) (1861)
- Reuterin talo, Turku (G. T. Chiewitzin kanssa) (1861)
- Tyrnävän kirkko (1873)
- Tornion raatihuone (1875)
- Kemin tullikamari ja tullinhoitajien asunnot (ns. Kemin tullin "valkoiset huvilat") (1876)[3] – toinen huviloista siirrettiin Kemin Meripuiston museoalueelle ja toinen purettiin 1960-luvun lopulla.[4]
- Kalajoen kirkko 1879 (kirkko tuhoutui tulipalossa 1930, mutta rakennettiin uudelleen seuraavana vuonna)
- Haapajärven kirkon muutostyöt (1880)
- Muonion kirkon torni (1880)
- Tuomiokapituli, Rantakatu 1, Oulu (1883)[5]
- Suomussalmen vanhan kirkon (kirkko tuhoutui talvisodassa) muutos- ja korjaustyöt (1883)
- Lisäksi Ouluun Lüchow suunnitteli lukuisia puisia asuinrakennuksia, jotka kaikki – Tuomiokapitulin rakennusta lukuun ottamatta – on purettu tai ovat muuten tuhoutuneet.
Kuvia rakennuksista
-
Tyrnävän kirkko, 1873. -
Tornion raatihuone, 1874. -
Kalajoen kirkko, 1879. -
Tuomiokapitulin puuosa, 1883, Oulu.
Lähteet
- ↑ Esko Järventaus: Studia Historica Tomus I: Oulun lääninarkkitehdit, s. 284–301. Oulun Historiaseura, 1967.
- ↑ Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt 1993 luettelo Museovirasto. Viitattu 22. tammikuuta 2007.
- ↑ Ossi Hedman: Kemin kaupungin historia. 1. osa, s. 271. Tampere: Kustannusosakeyhtiö Sanan Tien kohopaino, 1969.
- ↑ Ossi Hedman: Kemin kaupungin historia. 2. osa, s. 301–303. Kemi: Pohjolan Sanomat Oy, 1976. ISBN 951-99060-1-0
- ↑ Pohjois-Pohjanmaan kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet Osa 1. Pohjois-Pohjanmaan Seutukaavaliiton Julkaisu A:115, s. 33. Oulu: Pohjois-Pohjanmaan Seutukaavaliitto, 1993. ISBN 951-9328-53-X
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Frans Wilhelm Lüchow Wikimedia Commonsissa
