Gelre on aihe, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Gelre on aihe, joka herättää edelleen kiinnostusta ja keskustelua, sillä sen juuret ovat syvällä historiassa ja vaikuttavat pysyvästi tämän päivän yhteiskuntaan. Gelre on jättänyt lähtemättömän jälkensä maailmaan alkuperästään nykypäivän merkityksellisyyteen asti ja on edelleen tutkimus- ja tutkimusaihe eri tieteenaloilla. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Gelre:n vaikutusta ja merkitystä analysoimalla sen vaikutusta menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa.
Gelren herttuakunta Hertogdom Gelre (hollanniksi) Herzogtum Geldern (saksaksi) |
|
---|---|
1096–1795 |
|
Valtiomuoto | monarkia |
Pääkaupunki | Geldern |
Uskonnot | protestantismi |
Edeltäjä | Ala-Lothringen |
Seuraaja |
![]() |
Gelre (holl. Gelre, saks. Geldern) oli herttuakunta nykyisen Alankomaiden alueella vuosina 1096–1795. Gelren alueella sijaitsee nykyään Gelderlandin maakunta.
Varhaisin maininta Gelren kreivikunnasta on vuodelta 1096. Kreivikunta oli perustettu Geldernin ja Roermondin kaupunkien ympärille osasta Ala-Lothringenia. Kreivikunta oli osa Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa. Gelren kreivit laajensivat maataan voimakkaasti 1100- ja 1200-luvuilla ja keisari Ludvig IV korotti kreivikunnan herttuakunnan asemaan vuonna 1339.[1][2]
Jülichin herttuasta tuli myös Gelren herttua Gelren perimyssodan jälkeen vuonna 1379. Maiden personaaliunioni päättyi vuonna 1422. Burgundin herttua Kaarle Rohkea osti perimisoikeuden Gelren maihin vuonna 1471 ja peri herttuakunnan kolme vuotta myöhemmin, jolloin Gelre liitettiin osaksi Burgundia. Burgundi jaettiin vuonna 1477 Itävallan ja Ranskan välillä ja Gelren herttuakunta siirtyi Itävallalle.[1][2] Herttua Kaarle II:n kuoltua vuonna 1538 Jülich-Kleve-Bergin herttua Vilhelm Rikas peri maat.
Gelren herttuakunta siirtyi suoraan Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin haltuun vuonna 1543. Gelre nousi kapinaan muiden hollantilaisalueiden kanssa vuonna 1579 ja tuli osaksi Yhdistyneitä provinsseja. Keisari Kaarle V:n poika, Espanjan kuningas Filip II, oli viimeinen, joka käytti Gelren herttuan arvonimeä.[1][2]
Gelren herttuakunta säilyi nimellisesti osana Espanjan Alankomaita vuoteen 1713 asti, jolloin herttuakunnan alue jaettiin Espanjan perimyssodan päätteeksi Batavian tasavallan, Itävallan ja Preussin kesken.[2] Herttuakunta lakkautettiin virallisesti vasta vuonna 1795 Napoleonin valloittaessa Alankomaat.