Harmaamalvikki
Nykymaailmassa Harmaamalvikki on saavuttanut kiistattoman merkityksen yhteiskuntamme useilla alueilla. Sekä henkilökohtaisella että ammatillisella tasolla Harmaamalvikki:stä on tullut kiinnostava aihe, joka herättää keskustelua, pohdintaa ja toimintaa. Mielenterveysvaikutuksistaan maailmanlaajuiseen talouteen Harmaamalvikki on herättänyt kiinnostuksen tutkijoissa, asiantuntijoissa ja kansalaisissa, jotka ovat kiinnostuneita ymmärtämään, analysoimaan ja tarvittaessa parantamaan tämän asian nykytilannetta. Tässä artikkelissa tutkimme Harmaamalvikki:n eri puolia ja sen merkitystä jokapäiväisessä elämässä sekä mahdollisia lähestymistapoja sen haasteisiin ja mahdollisuuksiin.
| Harmaamalvikki | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Malvales |
| Heimo: | Malvakasvit Malvaceae |
| Suku: | Malvikit Lavatera |
| Laji: | thuringiaca |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Lavatera thuringiaca |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Harmaamalvikki (Lavatera thuringiaca) on suurikokoinen, monivuotinen malvakasvi, jota kasvaa luonnonvaraisena Itä-Euroopassa ja Aasiassa. Suomessa harmaamalvikkia tapaa lähinnä puutarhojen koristekasvina.
Ulkonäkö ja koko
Harmaamalvikki kasvaa 100–150 cm korkeaksi. Kasvi on pysty ja harmaan tähtikarvan peittämä, joka antaa erityisesti lehdille harmahtavan värin. Lehtilapa on munuaismainen, 3–5-halkoinen ja puikealiuskainen. Kukat ovat tavallisesti vaaleanpunaisia ja sijaitsevat yksittäin lehtihangoissa. Kukan ulkoverhiö on kolmiliuskainen ja tyvipuoliskosta yhdyslehtinen, teriö on 5 cm leveä. Harmaamalvikki kukkii Suomessa heinä-syyskuussa. Siemenet kypsyvät seleissä kiekkomaisissa lohkohedelmässä.[1][2]
Muista malvakasveista harmaamalvikki muistuttaa eniten rohtosalkoruusua (Althaea officinalis).[2]
Levinneisyys
Harmaamalvikin päälevinneisyysalue ulottuu Balkanin niemimaalta, Unkarista ja Puolasta itään läpi Venäjän aina Keski-Aasiaan asti. Lajia tavataan yleisesti myös Keski-Italiassa ja Kaukasuksella, satunnaisemmin Saksassa, Baltiassa sekä Ruotsin ja Suomen eteläosissa.[2] Suomessa harmaamalvikkia tavataan villiintyneenä lähinnä eri puolilta Etelä-Suomea. Pohjoisimmat havainnot ovat Raahen seuduilta.[3]
Elinympäristö
Suomessa harmaamalvikkia tavataan toisinaan villiintyneenä viljelyjäänteenä, joskus harvoin myös viljelykarkulaisena.[1] Tyypillisiä kasvuympäristöjä ovat niityt, tienvarret ja maatilojen pihat.[2]
Käyttö
Harmaamalvikkia viljeltiin aikaisemmin yleisesti koristekasvina. Nykyään sen käyttö on kuitenkin vähentynyt. Se on myös vanha rohtokasvi, jota on käytetty monenlaisiin vaivoihin.[2]
Lähteet
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 223.
- ↑ a b c d e Den virtuella floran: Gråmalva (ruotsiksi) Viitattu 26.3.2011.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Harmaamalvikin levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 26.3.2011.